lauantai 23. marraskuuta 2013

Sormiväreistä tauluun

Löysin kaappien kätköstä tyhjän ylimääräisen taulun. Löysin vielä joitakin toimivia sormivärejäkin.
Näistähän syntyisi hieno itse-tehty taulu, johon lulu voisi vähän suttailla. Ajatus kävi helppona mielessä, mutta tämän toteuttaminen olikin sitten haasteellisempi.

Heitin roskiin kuivuneet värit ja toimivia värejä laitoin purkkiin, josta voisi ottaa sutattavaksi. Tehtiin tämä suihkutilassa, koska talostamme ei löytynyt ainuttakaan sanomalehteä-eikä suuria papereita suojaksi!

Lulu sai tepastella vaippasillaan, kun valmistelin taulun maalaushetkeä. Tässä on se haaste, että yrittää pitää touhukkaan tytön irti maaleista syömättä ja yrittää samalla kuvata tapahtuvaa tilannetta. Lulu istahti maalipurkkien luo, ja kehotin tyttöä ottamaan värejä ja suttamaan taulunpohjaa. Tämä maalaminen oli tytölle niin uusi juttu, jottei hän koskenutkaan maaleihin alkuunsa. Ensimmäinen pieni kosketus etusormellaan ja mihinkäs se sormi sitten meneekään.. SUUHUNPA, tietenkin. 
Puhdistuksen jälkeen yritimme jatkaa maalaamista. Otan jalan jälkeä ja se nyt onnistuu jotakuinkin hyvin. Mutta sitten kun yrittää itse ottaa värejä ja kehotan laittamaan sen siihen vieressä olevaan taulunpohjaan, niin  siitä syntyy vain kamalat itkuraivarit. Avustan vieressä mitä siihen tehtäisiin ja yritän samalla epätoivoisesti kuvata. 

Kyllähän arjen tapahtumissa on haasteita ja kun niitä yrittää yksinään tehdä tytön kanssa. Kaikesta selviää jos yrittää itse parhaansa. Saatiin me tauluun jotakin onnistumaan vaikka värit onkin aika synkkiä, kun kaikki kirkkaat värit olivat ryytyneet purkin pohjalle. Maalamisen jälkeen Lulu menikin suoraan päiväunille, oli äiti yrittänyt saada väsynyttä tyttöä maalaamaan unihiekat silmillä. ♥


perjantai 22. marraskuuta 2013

Ensilumet

(21.11.-13)
Saimme aamutuimaan isiltä viestin. Herättyämme katsoimme sen, jossa luki " Katsokaa ikkunasta ja näytä Lululle kun siellä sataa lunta". Lulu oli ihmeissään, kun ikkunaan paistoi vain kirkaan valkoinen lumipeite. 
Säntäsimme pian aamupala pöytään ja aamu arskareiden jälkeen lähdimmekin heti suunnaten ulos. Kaivettiin varastosta lämpimämpi pipo päähän ja päästiin sopusointuun vedenkestävien hanskojenkin kanssa.  

Oli se ihmeellinen ja märkä ensilumi kosketus. Lulu jämähtä paikoilleen  heti ovesta päästyään ja siristi silmiään kun pienet lumisadehiutaleet lentelivät poskelle. 

Lumessa oli hieman vaikea tallustaa ja oli vähän työläämpää kun piti nostella hieman enemmän jalkojaan, mutta sihen tyttö tottui nopeasti. Pienet jalan jäljet peittivät koko meidän naapurustonkin pihat ja pienet somat lumienkelitkin pääsivät esille, muiden nähtäväksi. Pieniä lumipalloja Lulu halusi kantaa ilomielin ja viskoa niitä maahan, sitä mukaan kun äiti sai tehtyä niitä valmiiksi. Möyrittiin lumessa ja yritettiin kasata pikkuinen lumiukkokin. Ulkona vierähti tunti jos toinenkin ja sisään tultua oli Lulu pieni punanenä ja nukahti päiväunilleen oitis ♥


--
Lulu oli tänään tosi innoissaan päästessään ulos, vaikka ei tyttö tainnut huomata ikkunasta, että kaikki lumet olivat sulaneet. Ulos rynnättäessä, neiti taisi hieman pettyä ja ihmetellä, mihin se lumi oikeen katosi. Pieniä lumikökkäreitä oli siellä täällä ja niitä kasattiin ämpäriin mukaan. Lulu tykkää tosi paljon kantaa kiviä mukana ja kopistella niitä yhteen.  Eriväriä ja hieman isompia kuin pikkuisemmat kivet on kivempia. Kun niitä löydetään lisää niin vanhat pudotetaan matkalla pois ja jatketaan uusien kivien metsästystä. 

Ollaan käyty myös läheisessä puistossa keinuskelemassa hieman. Lulu nauttii täysillä, kun saa vain köllötellä ja katsella ympärillä liikkuvaa maailmaa. 

Jospa se lumisade tulisi pian takaisin oikeen kunnolla niin pääsisi lumikasoihinkin hyppimään. Pientä pakkasta voisi lupailla, jottei muuttus heti löskamössökeleiksi. Tuntuu, että se joulu vaan lähenee ja lähenee. Iiks!




sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Isäinpäivä

Kahvipannu porisemaan, Lululle aamupalaa ja itse väsäämään vällyjen välissä kuorsaavalle isukille aamutarjotinta valmiiksi.
 Haettiin paketti kätköstä ja kömmittiin isin viereen onnittelemaan.
 Annoin lahjapaketin Lululle, jotta voisi itse antaa tekemänsä lahjan isille, mutta tyttö olikin niin innoissaan että rupesi itse tutkiskelemaan ja avaamaan pakettia. Lahjaksi isi sai tyynyliinan, jossa lulu oli tepastellut, t-paidan johon laitettiin lulun käden jäljet ja lisäksi suklaarasian, jonka tyttönen poimi itselleen suuhunsa. Itsi isi kuitenkin piti lahjat itsellään ja tykkäsi niistä kovin. ♥


Aamu onnittelujen jälkeen siirryimme keittiöön syömään loputkin aamupalasta ja näytettiin isille meidän edellispäivän kakku tuotos. Tehtiin se isiltä salassa, jotta ihka ensimmäinen kakku olisi yllätys. Viime vuonna kun en ehtinyt tekemään.. Kakku ei tullut koko päivänä syötyä, kun sukulaisten luona saatiin niin paljon kakkua, että kakku kylläisyys on täynnä!

Heti aamusta lähdettiin pöristämään minun kotiini, iskää ja pappaa onnittelemaan. Oli kyllä superhyper nami tarjottavat! Iskä saikin meiltä sitten lahjaksi hierontalaitteen, jolla voi hieroa, selkää,niskaa,pakaroita, jalkoja yms. Taisi kelvata ni eipä tarvii mummun joka ikinen ilta hieroa raskaan työnraatajan kipeitä paikkoja ;)
 
Ehtoosta käytiin vielä miehen puolen isomamman ja pappan luona onnittelemassa ja siitä siirryttiin suoraan mieheni vanhempien luo. Ilta meno tyysti muiden luona vieraillessa. Lulukin oli loppu ehtoosta tosi känkkäränkkä ja kotiin tulessa syötyiinkin suoraan iltapuurot ja painuttiin pehkuihin.
 
Miten teidän isäinpäivä meni? Kotona ollessa vaiko sukulaisten luona?

maanantai 4. marraskuuta 2013

Virkattu pyöreä matto

Ajatus lähti käyntiin ensin hetkellisestä kutomisvimmasta. Laitoin kirppiksille viestiä, josko joku myisi vanhoja mattokuteita ja samana päivänä oli tullut viestiä. Lähdettiin viikonloppun hakemaan säkillistä, erivärisiä rullia ja sain samana päivänä aloitettua virkkaamisen. Aikaa meni tässä 3pvä kun en kuitenkaan joka ikinen tunti ja minuutti ehtinyt tätä mattoa tekemän kun pitää samalla ehtiä juosta tosi kovaa liikkuvan taaperon perässä.
 Haeskelin ohjetta netistä ja kun löysinkin niin en oikeen aluksi sitä edes ymmärtänyt, vaikka ketjusilmukat oli kyllä hallussa. Googletin virkattuja mattoja, ja tein kuvan perusteella omanlaiseni maton tyttäremme huoneeseen. Ensikertalaiseksi virkattuna, tästä tuli omasta mielestäni tosi kiva! Virheitä tästä matosta löytyy kyllä, jotka pistää silmään, mutta en valita. Virkkauksen jälkeen höyrytin vielä maton, puunasin ja asettelin paikoille. Vielä kun löytäisin sointuvat lastenverhot tähän mattoon ja lisää uutta ilmettä lastenhuoneeseen.  Nappasin parit kuvat hetimiten kun sain maton höyrytetyksi.
 Sain myös mieheltäni pienen "lukulampun", jotta ei tarvitse pimeässä kutoa aina iltaisin.

Mitäs tykkäätte?


 



perjantai 1. marraskuuta 2013

Väsymystä, kiirutta ja tolkuttomia kutomis hetkiä

Johka tämä bloggailu ei vallan jäisi jäihin, niin ehdinpäs nyt jotakin kirjoittaa.

Suureksi osaksi bloggaamisen ajan tasalla pitäminen on mennyt lyhyihin päiväuniin, kutomiseen ja kiireisiin kotihommiin.
Meillä ollaan valvottu hieman öitä jälleen kerran ja siksi omat unet ovat jääneet todella vähiin viimeiseen viikon aikana. Mieheni on ollut ylitöissä nyt tämänkin viikon ja tulee olemaan myös monet muutkin viikot. Se tarkoittaa minulle rutkasti enemmän hommia, oma vapaa-aikaa jää vähiin, harrastusten pariin en tule pääsemään enää kovin usein ja huonosti nukutut yöt jäävät huonoksi nukutuiksi. Viikonloput tuntuvat menevän siihen, että mies kerää itse voimiaan pitkiin työpäiviin ja minun osaltani jää viikonlopun pitkät unet pois. Yrittänyt nukkua aina silloin kun taaperokin, mutta aina silloin pitää myös tehdä päivän askareita kasaan, jotta eivät kuormittuisi iltaan.

Tämän kaiken lisäksi, hurahdin kutomaan! Olen ollut muutamia päiviä aina äitini luona, kun mies on ylitöissä. Tässä lähipäivänä kun kävin, sain siskoltani työn naamani eteen. En ole kutonut muistaakseni kuin viimeksi yläasteella. Ja olihan kirjasta vähän luntattava, mitä työssä pitäisi tehdä. Päätin sitten myös itse yrittää omia käsitöitäni ja rupesin kutomaan lululle villasukkaa. Sain äidiltä joitakin lankakeriä ja ajattelin pienen villasukan vievän vain vähän lankaa, että kahdesta jämä rullasta saisi tehtyä sukkaparit. Sain toisen villasukan valmiiksi eilen ja huomatakseni että lanka ei riitä toiseen sukkaan. Tätä kyseistä lankaa ei löytynyt edes isommista kaupoista eikä äitini muista mistä sen oli ostanut. Nyt taitaa jäädä koko toinen sukka vaiheeseen taikka sitten pitää kääntää värit toisinpäin, jotta villasukka saisi toisen parinsa.  Heh, niin tätä mun tuuria..

Olen myös päättänyt virkata taaperon huoneeseen maton. Tarvisi vain löytää trikookudetta ja sopiva virkkuukoukku. Minkälainen koukku mahtaa olla hyvä, pienen pyöreän maton virkkaukseen?

Tälläinen pikainen päivitystä mitä meille kuuluu. Jospa alkaisi yöt kohta helpottamaan niin itsekkin jaksaisi hieman enemmän. Kaikki voimat menee juuri nyt seinien sisäpuolella eikä ulkona ole edes tullut pyörittyä kovin monena päivänä sateiden ja lulun känkkäränkyyden vuoksi.


Jokaiselle kuvalle löytyy omatarinansa. Kuvia viikon ajalta.