keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Rakkaudesta leivontaan

Vasta nyt äitiyden myötä, olen alkanut enemmän tekemään erillaisia leivoksia. Olen ihan pienestä asti tykännyt leipoa ja tehdä ruokaa, oman äitini kanssa, ja se leivonta sekä- ruoanlaitto jatkui vielä yläasteellakin kotitalous tunneilla, joista eniten pidin. Kysymyspostauksessa kysyttiin "onko leivonta ollut aina lähellä sydäntäni ?" Ja onhan se, ei merkkittävästi kyllä aina, mutta raskaaksi tullessani se kipinä vahvistui kunnolla. Ehkä tulen olemaan se vanha, ryppyinen,pullantuoksuinen mummo, lapsenlapsilleni. ♥

Rakastan leipomista. Suunnittelua ja esillepanoa. Ennen kaikkea sitä, kun muut antavat mielipiteensä valmiiksi tehdyistä leivoksistani. Sanotaan näin, että kun saan muutaman tunnin "omasta ajasta", teen sitä josta pidän. Ja tämähän postaus kertoo sen, että mitä, sekä sen, että meidän pakkanen on aivan täysi!

Aamun tuoreita sämpylöitä. ;)
 


tiistai 28. toukokuuta 2013

Nurmikon kosketus

Aurinkoinen ja lämminpäivä, juuri sopiva ilma kokeilla nurmikolla liikkumista. Lulun ensimmäinen kerta paljain varpain, tunnustella vihreän pehmoista nurmea. Miten ihmeissään ja tohkeissaan voi pieni ihminen ollakkaan. Yhtään ruohoa, eikä mitään muutakaan ötökkää mennyt, eikä meinannut edes mennä käsiotteella suuhun. Tällä kertaa taidettiin vain ihastella uutta maanpintaan.
 



sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Mitä miellä jo osataan

 Lulu oppii joka päivä, uutta toisensa perään, mitä on aivan ihana seurata. Välillä hermoja raastavaa on kyllä se, kun joutuu moneen kertaa kieltämään, mihin ei saa koskea, ja mihin ei saa mennä. Kontata Lulu siis osaa, osannut sen 7kk- asti kunnolla. Ennen mentiin vain takaperin liukua. Ryöminen jäi melkeimpä kokonaan välistä. Kontaus asennosta, osataan itse jo mennä istumaan ja siinä pysytään tukevasti kaatumatta. Nyt osataan myös nousta tukea vasten polvilleen ja seisomaan! Sekä pienen "härnäyksen" avulla, pieniä varpain päillä askelia sivuttain. Ensimmäinen alahammaskin on puhjennut jo hyvin näkyviin. Lulu kasvaa kovaa vauhtia isoksi tytöksi. ♥




 

tiistai 7. toukokuuta 2013

Kysymyksiä

Lukijat ja tietenkin anonyymit. Tässä teille vastattavaa. Kysykää, mikä askarruttaa, kiinnostaa yms. Teen myöhemmin vastaus-postauksen, kun ja jos kysymyksiä on tipahdellut kommentti kenttään.

maanantai 6. toukokuuta 2013

Takaisin arkeen

Tänään on alkanut uusi arki. Mies lähti uusiin töihin jännityksissä ja me jäimme vielä Lulun kanssa sängyn pohjalle. Rytmi on suht hyvin pysynyt ainakin vielä samana, mutta todennäköisemmin se muuttuu viikon varrella, kun Lulu ymmärtää, että isin herätyskello soi taas tosi aikaisin.

Meidän aamu pörähti käyntiin kello 09.00 puhelin soittoon ja samassa myös Lulukin heräsi aamupuuroille. Me ollaan kokeiltu tämän parin päivän aikana uutta puuroa,( itse sekoitettavaa kaurapuuroa) Lisätään kuuma maito jauhojen joukkoon, ja woulaa, valmis. Mutta se on minusta turhan paksua tavaraa, vaikka sitä laimentaisi kuinka maidolla. Lulun tuhat ilmettä jo kertoo, että " äiti, anna sitä toista hyvää herkku puuroa". Puuroilun jälkeen siirrymme vaihtamaan yövaatteet, päivän söpöihin kuteihin ja sillä aikaa, kun äiti etsii sängyn reunalta vaaleanpunaista unelmaa, lulu riehuu äidin ja isin sängyllä kuin mikäkin vauhtimato.

Aamupäivä mennyt leikkiessä lattialla, sekä kovasti harjoitellaan jo itse pääsyä istumaan, sekä eteenpäin menoa. Vaikka Lulu on oppinut jo tulemaan eteenpäin, konttaus asennossa, ei se vauhti ole onneksi vielä mitään kunnon menoa. Ulkoiluakin tuli vietettyä takapihalla keinussa, äidin kasteltua kukkasia ( jotka on nuukaahtaneet... ). Luku hetkiä, joissa lulu ei meinaa pysyä paikalla, vaan pinkaa päätä pahkaa lelujen kimppuun, ja satu hetket jää vain kuulevien korviin.

Nyt tämä pieni pirpana on ollut päikkäreillään tunnin verran, ja kohta olisikin välipalan aika. Tuoretta banaania! Tuoreet hedelmät, joita ollaan kokeiltu, on mennyt tosi hyvin. Maitoa on yritetty jo hieman enemmän vähentää, ja välipalat on pienentyneet. Hyvin kasvaa neiti ja pärjää hyvin saamallaan ruualla vielä kolmisen tuntia. Päikkäreitä Lulu nukkuu  päivässä kahdet, joskus kolmet, jos ei unia ole tullut tuntia pidempää. Niin aurinkoinen neiti, eikä turhia itkeskele, vaikka hampi pilkottaa jo hieman ulkona! ♥