maanantai 21. lokakuuta 2013

Vuoden uhmis(ko)


 1. Selvä kaappimonsteri. Virne jo valmiiksi naamalla, tietäen mitä on tekemässä,
 josta äiti ei tykkää.
 
2. Kaappien tyhjennys osa 1. C-kasestit on ollut kovassa suosiossa ja kovasti olleet heitteillä. Isi tykkää!
 
3. Kaappien tyhjennys osa 2. Äidin leivonta liukukaappi on tosi kiva tyhjentää. Paperiset muffinivuoat rytistää ja syödä. Silikoonisia vuokia on kiva puristella ja vähän nakertaa uusilla hampailla. Piparimuotit heittää lattialle ja kokkikirjat pikakatsella repien. Pillejä on kiva imee. Näistähän saisi aikaiseksi vaikka mitä leikkejä!

4. Soppakauhat sun muut tavalliset kauhat kuuluvat näemmä lattialle, eikä kaappeihin.
 

5. Kaiken tämän kaappien tyhjennyksien jälkeen, tulee hirmu nälkä ja kiukuttaa, niin isi päättää syödä neidin kanssa jugurttia olohuoneen lattialla. Siitähän neiti saa puhtia ja päättää tehdä kaiken tämän uudelleen! Kyllä tässä neidissä virtaa riittää.
 
Lululla on selvästi alkamassa vuoden uhmis. Koko ajan pitää tehdä pahojaan, jos äiti hetkeksikin kääntää selkänsä pois. Silloin ollaa kaapeilla tyhjennysvuoroissa taikka painelemassa tiskikoneen nappuloita. Kaikki johdot pitää käydä läpi koskemassa ja jok'ikinen pieni pullanmurunenkin nyppimässä suuhunsa. Tosin vastustuskykyä tuo vaan lisää, kun pompsii lattiatähteitä. :D Kiukutellaan ja pärrätään kun kielletään eikä hetkeäkään pysytä paikalla.
Tervetuloa uhmaikä ja äidin hermot! :D

Lettupäivä


 
Lulu söi ensimmäisen lettunsa tuossa viikonloppuna. Iltapalaksi tälläkertaa maidon kera. Puurot sai siksi päiväksi unohtaa, ja vaihtelua välillä ja uutta makuelämystä. Lulu oli tosi ihmeissään siitä kun sai itse syödä iltapalan. Kun äiti tai isi yleensä syöttää puurot aina iltaisin.
 Ensimmäisen letunpalasen suuhun mentäessä, oli nassu näkemisen arvoinen. Lieneekö sitten palanen ollut liian iso, paksu, mauton ei mennyt alas ollenkaan. Myössättiin palasta vain suussa ja pelleiltiin. Loppujen lopuksi, lattialla oli suurin osa letunpalasista, eikä mahaan asti ollut varmaankaan mennyt kuin korkeintaan pieniä"murusia".
  Leikiksi meni tämä ruokailu, suusta pois ottaen ja hamstraten niitä pöydän kulmalle nokkamukin taa, jottei äiti näkisi niitä. Ruokaillessa huomaa, kun lulu on joko täysi taikka ruoka ei maistu, niin likka nostelee jalkojansa pyödälle, leikkien varpaillaan. Siihen loppu siis lettujen syönti ja olihan sitä puuroa pakko alkaa vääntämään kun ei maistunut. 
 Lettuja maisteltiin vielä seuraavana päivänä ja reaktio oli aivan sama. Ei taida olla letut ainakaan vielä tämän lapsen herkkua.

 


Robinin nimmarikeikka


 
Perjantaina (18.10) oli Robinin nimmarikeikka raision myllyssä. Me lähdettiin lastenvaateshoppailu reissulle siinä samalla. Klo.17.00 oli aika nimmareiden jakoon, ja mehän mentiin vasta puoli viiden aikaan jonottamaan tämän ihanan teinipopparin nimmareita. Jonoa oli monta metriä! Sanotaanko että, puolet prisman tavaratalosta oli jonossa kyseisen popparin näkemiseen. Jonotimme yli tunnin ja hupaisaa oli koko jonotus aika. Muistan sen kun n. viisitoistavuotias poika kysyi minulta, " Saako suhun kiinnittää pyykkipoikia, jotta meitin synttärisankari voisi etsiä ne sinusta". Ketäänhän ei siinä meidän läheisessä jonotuspoppoossa halunnut pyykkipoikia, kuten en minäkään! :D Siinähän se synttärisankari nyppi kavereiltaansa pyykkipojat silmät tietenkin sidottuna, ja voitte kuvitella, miten hupaisaa koko touhu oli.
 Joidenkin puhujien suusta kantautui, että nimmareita oltaisiin kirjoitettu vain 500kpl, ja ihmisiä siellä oli taatusti enemmän. Jono kasvoi kasvamista, ja loppujen lopuksi meidän tunnin odotusajan jälkeen, jono katkaistiin poikki, koska turhaa jonottamista se olisi, jos eivät kuitenkaan olisi saamassa nimmareita.
 Jonottaminen oli kyllä tämän arvoista! Meidän vuoden ikäinen tiitiäinen on aina yhtä innoissaan kun youtubesta soittaa tutun Boomkah kipaleen. Neiti hytkyy, hyppii, heiluu ja räkättää kuin mikäkin, ja tämähän takia minä menin hakemaan nimikirjoituksen tyttärelleni. Siitähän oltiin vallan innoissaan kun kotiin tullessa kädessäni viiputtaa nimmarikortti suoraan tyttäreni taitettavaksi. ♥

torstai 17. lokakuuta 2013

OBH Nordica cupcake kilpailu

OBH Nordica, järjestää valokuvakilpailun, jossa etsitään syksyn 2013, herkullisinta cupcake kuvaa. Päätin kokeilla jälleen onneani, tosin hieman myöhään kun äänestys kestää vain 24.9. - 26.11 tämän ajan. Käythän siis äänestämässä minun cupcake-kuvaa, jotta onni suosisi voittamaan upean OBH Nordica Hecules-yleiskoneen, joita arvotaan 2kpl:ta!
Kuten on täältäkin jo nähty, että tykkään tosi paljon leipoa, ja tästä yleiskoneestahan olisi hurjasti hyötyä minulle! Kiitän siis kaikkia äänestäjiä jo etukäteen! :)

Täältä, löytyy linkki äänestykseen. Onnea myös muille kilpailijoille!

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Halloween-keksit

Halloweenia odotellessa. Tehtiin pikkusiskoni kanssa molemmille omat piparitaikinat. Kumpikin koristeli sitten omansa ja hienothan niistä tuli, keksimuottien avulla tuomaan muotoja. Me ei halloweenia erityisemmin juhlita, kun itse en pidä kaikenmaan pelotteluista sun muista hömpistä.
Leipominen on kivaa ja tälläisiä "teema" juhlapäiviä on hauska yhdistää leivontaan.
 
Koristeletteko te kotinne,  halloweenin tullessa oven taakse?
 




Siskon tekemät keksit.

lauantai 12. lokakuuta 2013

Valmistujaiskakku part 2

Sain toisen tilaisuuden tehdä valmistujaiskakun, myöskin lähihoitajalle. Tässä erikoisuutena se, että piti tehdä kokonaan gluteenittomana. En ole koskaan tehnyt gluteenitonta kakkupohjaa, mutta kerta se oli ensimmäinen.

Täytteenä tässä kakussa on vadelmarahka + suklaamousse.

 
Kakku on päällystetty vaahtokarkkimassalla ja koristeet on tehty sokerimassasta. Väritykset on tehty elintarvikekynällä, mustalla.

 
                          
 

Kakkuun tuli lisäyksenä tehtyä ruisku ja enemmän pillereitä, mitä edellisessä kakussa ei ollut. ( Täältä, voit tsekata edellisen kaakun). Ruiskun pää on hammastikusta tehty, värjätty elintarvikekynällä. Ainoa osa kakusta, mitä ei saa syödä. Kuumemittarikin sai toisenlaista ilmettä ja muotoa. Kun oli toisen samantapasen kakun tehnyt, ni osas vähän enemmän muotoilla ja tehdä hieman enemmän yksityiskohtia koristeisiin.

 
Paljon onnea vielä Annikalle!

tiistai 8. lokakuuta 2013

Kuvia viimeviikolta!

P.s. Ehdotelkaa postausideoita. Voisin raapustella muutakin kuin vain " Päivän rutiineista". :)
Bloggeri ei näyttävästi toimi taaskaan kunnolla, kun ei kuvatekstit edes näy..


Äiti elä kuvaa
 
Jee, piirrettyjä!


Frum frum
Smile
"Kameraa"
 

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Synttärikaffet ja perhepotrettia

"Lastenhuoneesta kuuluu mutinaa. Äiti hieroo pölyistä unihiekkaa silmistään ja kömpii sängystä jaloilleen. Kurkkaa lastenhuoneen oven suusta, siellä odottaa pikkuinen rakas, valloittava hymy kasvoillaan, apina kainalossa ja kädet ojossa."

Aamun askareet sujuvat rivakkaa tahtia, kun piti suunnata nokat kohti kukkakauppaa, ennen putiikin kiinni sulkua. Olimme kuitenkin tosi aikaisessa liikeellä, eikä isommat ruokakaupatkaan olleet vielä auenneet.

Reissu venyi pariin tuntiin, vaikka meidän piti hakea synttärikimppu, mammalle, anopille, mieheni äidille, lahjaksi. Synttärikahveille lähdettiin jalan. Lulu sai katsella syksyn värejä ja nautti raikkaasta säästä, rattaissa.

Synttäreille fiilistelyä

 Nam, tarjoilu oli sitten kaikinpuolin herkullinen! En tiedä, mikä ihmeen herkkumonsteri musta taas on tullut, mutta kakku oli älyttömän hyvää. Makea on tuntunut maistuvan koko viikon ajan, eikä loppua tunnu näkyvän. Toivottavasti ei näy vaa'alla lisäkiloja. :D
 
Saatiin myös vihdoin ja viimein otettua meistä koko perheenä potrettikuvat! Mua niin suunnattomasti suututtaa se, että ristiäisissäkään ei saatu yhtään kuvaa perheenä, jossa lululla, olisi ollut kastemekko vielä päällä. Ei saatu 1v synttäreilläkään yhtään perhekuvaa.. Muistan aina kaiken muun, mutta en sitä kuvaamista. Neitiä kuvailen päivät pitkät, mutta tärkeät kuvaamiset tuppaa näemmä jäämään. Tänään saatiin muutos, kun synttäreille mentäessä pyydettiin meitä pikaisesti kuvailemaan.
 
 
Synttäreiltä lähdettiin kotiin ruokailemaan ja oli aikakin neidin mennä päiväunille. Täällähän torkuttiin kahden tunnin unet ja sain sillä välin siistittyä meidän takapihan, talven tuloa varten. Johan oli jo aikakin.:P
Unilta herättyään, heitettiin niskaan vielä ulkovaatteet, ja mentiin haukkaamaan koko perhe ulkoilmaa. Pimeä tulee jo hirmu nopeasti, mutta se ei meitä haitannut, kun pyörittiin vain tässä kodin lähettyvillä. Maistuisipa nappulalle nyt kunnon yöunet.
 
 
Tämmöinen oli meidän sunnuntaipyhä. Millainen teillä oli ?

 


perjantai 4. lokakuuta 2013

Jugurttimestari

Välipalan aika, äiti. Anna jo ruokaa kun masuni murisee. Maamukin tahtoo katsoa, kun minä-itse kauhon jugurttia suuhuni. Tietenkin äiti autat ensin vähän lapioimisessa, mutta nyt minä-itse saan syödä namijugurttiani ja vieläpä muistojen kera.

Nomnom, tämä on hyvää. Lusikka kuppiin ja kauhomaan lisää!

 
 Ota sinäkin Maamu vähän, tätä herkkujugurttia.
 

 
Vaikka tämä onkin hyvää lusikan kautta, niin pitäähän tätä sormillakin vähän tunnustella ja laittaa sitten suuhun. Äiti on vaan niin tylsä, että en saa leikkiä.

 
Jatkan kuitenkin leikkimistä kun kamerakin on nyt hyvin esillä, saa äiti ja isi muistoja minusta kun oon suttapytty. Maamukin alkoi vaan nauramaan kun jugurttia meni väärään paikkaan.

 
Maistuuhan se hiuksistakin yhtä hyvältä kuin lusikastakin. Äiti on tyytyväinen suttaamisesta ja minä olen vielä tyytyväisempi kun pääsen pesulle. Maamu saikin sitten hyvät naurut.
 

Kyllä minä söin kupin tyhjäksi, enkä jättänyt pisaraakaan vaikka hieman leikeinkin. Pesulle meno oli kivaa, kun sain jugurttiset pöksyt pois jalasta ja tepastella kävelykärryjen kanssa. Ennen kuin maamu lähti kotiinsa, me leikittiin vielä hetki sohvalla. Minä lajittelin uusia legojani sohvan käsinojalle ja pompein edes takaisin. Maamu tietenkin vahti minua, etten pienellä kömpelyydellä tippuisi sohvalta. Maamun kanssa on niin kiva leikkiä!
 
 
 
 
 


keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Kookospähkinöitä

"Tässä mulla on ( didii)
 laitan riviin kaikki pähkinät (pumpum)
Suuret, pienet ja pääsi kokoiset.."
 
Suuressa ruokakaupassa oli muutaman päivän ajan ollut euron päivät. Hedelmiä, vihanneksia, pakaste tuotteita, juustoa, lihaa ym.. Käytiin sitten viimeisenä tarjouspäivänä hakemassa vähän "varastoon" sapuskoja. Hedelmä osastolta löytyi läjäpäin karvaisia kookospähkinöitä, mitä ei olla ikinä syöty. Napattiin yksi pussiin kokeiltavaksi avata ensimmäisen kerran ja miltä sisältö maistuu.
 
Napattiin netistä pikainen ohje, kookoksen avaamisen. Jotakuinkin se meni näin;
 
 
Kookospähkinän toisessa päässä on kolme silmää, joista yksi on pehmeä. Kokeiltiin tukevalla veitsen terällä, mikä silmistä antaa periksi.Työnnettiin veitsen terää hiukan matkaa silmään. Kaivettiin reikää, hieman isommaksi, jotta saataisiin kookoksen nesteet valumaan helpommin ulos.
 


Sitten alkoi varsinainen avausvauihe;  Pähkinä poikittain eteensä kohden. Tukeva veitsi ja alettiin napautella varren lappeella pähkinää keskeltä. " Päiväntasaajan kohdalta". Kierretään pähkinää ympäri ja naputeltiin muutama isku sarjoissa, koko ympärysmitan alusta loppuun. Napautuksen voima vastaa vähän samaa kuin löisit nyrkillä kämmeneen. Eli ylimääräistä voimaa ei tarvita. Olisi pitänyt mennä n. kaksi ja puoli kierrosta siihen että pähkinään tulee halkeama. Meillä ei tapahtunut mitään, vaikka kuinka napauteltiin ja lopuksi jo hakattiin vasarallakin.. :D


 
Mitään ei tapahtunut hetkeen. Pähkinä on kova kuin kivi. Mies rupes sahalaitaisen veitsen avulla "sahaamaan" pähkinän kuorta ja napautteli vielä kierroksia. Lopulta pähkinä alkoi napautusten aikana kuulostamaan ontolta, ja kuoreen ilmeistyi halkeama.


Ja voila! Muutama napautus vielä koko kookoksen ympäri ja aukesi kauniisti kahtia. Vaikka hieman enemmän sitä koputeltiinkin. Taidettiin pöydän kulmaankin kopauttaa. :P


Mä en muuten tykännyt sitten yhtään, kookoksen "maidosta". Se ei kylläkään maistunut miltään, mutta silti se oli niin oudon makuista. Maistettiinkin kookoksenlihaa, eikä se kyllä ollut mun makuun yhtään. Hyi! Mies tais nakertaa sitä vähän, ja tokas siihen " Kyllä mä tätä söisin, jos autiollesaarelle joutuisin". :D Ehkä siinä vaiheessa itsekkin söisin, jos mitään muuta ruokaa ei oliskaan.

Ootteko te maistaneet kookospähkinää?