Puolialastomuus on minulle häpeällistä, näyttäytyä edes täällä sellaisenaan, mitä minä olen. Inhoan löysää, roikkuvaa vatsaani, raskaus arpineen, enkä saa peilikuvasta muodostumaan mitään maailman seksikkäintä pikini vartaloa. Minä olen tälläinen, omassa vartalossani. Miksi en pysty rakastamaan omaa vartaloani juuri tälläisenään. Olenhan saattanut elämääni maailman ihanimman tyttäreni.♥
Lihoin raskauden aikana kaksikymmentä kiloa. Synnytyssaliin jäi kymmenisen kiloa sekä pikkuhiljaa lähti imetyksen aikana. Olen aina ollut kurvikasta muotoa, ja raskaus muutti kehonmuotoa vielä lisää.
Vielä on parikiloa vyötäröllä ja kova on työ saada ne pois. Raskausarvet eivät katoa mihinkään, ne vain haalenevat pikku hiljaa ja jäävät muistoksi siitä, että olen saanut iloita raskaudesta.
Tässä minä pelossa ja itkussa pohdin uskaltaudunko painamaan julkaise nappia vai poistanko suoraan koko tekstin.. Mutta tässä se nyt tulee.. TÄLLÄINEN MINÄ OLEN!
