Ensikäynti & Neuvolakuulumiset

Tänään oli ensimmäinen ensikäyntini toisesta raskaudesta. Samalla oli Lulun neuvolakäynti, jossa katsottiin painoa ja pituutta. Saatiin lappusta ja lippusta luettaviksi jälleen kerran, vaikka tuttua tää jo on. Ensiviikolla meillä oli rakenneultra+nt-tutkimus, jossa samassa yhteydessä käyn verikokeilla tarkistuttamassa ne samat arvot kuin viimeksikin.

Neuvola käynti oli Lulun osalta aivan perus niin kuin muutkin, tässä välissä ei tarvitsisi edes käydä katsomassa mittojen muutoksia, kuin vasta 1v6kk ikäisenä kun on lääkärineuvola. Me ollaan sovittu meidän neuvolatädin kanssa, että käydään 2-4 kk välein katsomassa mittoja, koska minusta on hyvä saada tietyin väliajoin mitat Lulun kirjaan. Tietää vähän paljon tulee painoa/pituutta kuukauden aikana.

(Lulun 1v 2kk mitat suluissa)

Paino 11,640kg ( 10,860kg)

Pituus 80cm (76,2cm)

Pipo 47,8cm (47cm)

Kasvu tasaista

Touhukas tyttö

Terveenä ollut.

Minun osaltani katsottiin verenpaine (118/65). Paino ja kuunneltiin sydänäänet. Muistaakseni th sanoi että sykkeet meni sinne 150. Kuulemma tässä vaiheessa niitä ei vielä kuunneltaisiin, mutta olin niin odottanut tätä päivää, että saan nauhottaa äänet puhelimeen, ja näyttää miehelle, joka ei päässyt mukaan. Löydettiin loppujen lopuksi vauvan syke, kun sillä niiden laitteella ei välttämäti olisi vielä näillä viikoilla löytynyt. Viikkoja kasassa on 10+3.

Lulu on aina ollut vähän omaperäinen sen suhteen, että miten reagoi uusiin asioihin, esim, mihin äiti joutuu. Sdänääniäkin alotettamassa kuuntelemaan, Lulu sai kauhean itkuraivarin, kun makasin sängyllä ja th siinä laittamassa geeliä vatsalle. Lulu luulee, että äidille tehdään jotain pahaa kun siihen nyt jouduin. Neiti rauhottu onneks vihdoin ennen sydänäänten löytymistä, että sain nauhotetuksi hieman. Lulu rupee joskus sillonkin itkemään ihan kamalasti, jos joku tulee ja halaa mua, taikka kutittaa niin että oikeen räkätyttää. En oikeen ymmärrä mikä siinä on.. :s Äitin pitäis varmaan aina olla vakavana. Tai sitten se on niin kiintynyt.

Niin ja ettei vielä tärkein unohdu. Laskettuaika on 11.8.2014! Iiks. Vähän jo jännittääkin, vaikka aikaa on. Seuraavia uusia aikoja saatiin 3kpl, ja vielä kun ne kaikki muistais ajallaan. Ensiviikkoa odotellessa. Nyt hetkeksi leputtamaan silmiä, ennen Lulun päikkäreiltä heräämistä. Illalla tiedossa vähän kahvakuula meininkiä ja loppu ilta toivottavasti rentoutumisen merkeissä. 

Tässä teillekkin kuultavaksi meidän pienen "mustikan" sydänäänet! ♥ Sekä Lulun viime aikaiset suosikit kuvina! ♥

Vauva nro 2

Yllätys josta viime postauksessa mainitsin, tulee tässä.

Lulusta tulee ISOsisko elokuussa. Meidän perheeseen tulee toinen vauva. Olen niin onnellinen ja samalla vieläkin ehkä vähän "shokissa". Onhan Lulu kuitenkin  vielä pieni, mutta lapsille tulisi pieni ikäero ja olisivat toisilleen vielä leikkitoverit.
 Tässä eniten pohdin asumisjärjestelyitä. Meidän rivarissa on kuitenkin n.63 neliöö, ja Lululla on tällä hetkellä käytössä oma huone. Me majailemme mieheni kanssa olohuoneessa kun ei enempää huoneita ole. Kyllähän tässä pärjäisi siihen asti kun, vauva nro 2 tarvitsee oman huoneen. Kaikki aikanaan.

Kävin viime viikolla alkuraskauden ultrassa, varmistamassa, että vauvalla on kaikki hyvin. Olen joutunut kärvistelemään n. 3-4 vkoa kovista vatsakivuista, ja halusin päästä varmistamaan että vatsastani löytyy elämää. Sieltähän löyty viikoilta 9+5 lyövä kultakimpale. Sydänäänet kohdillaan.
 Parin viikon päästä rakenneultra käynti, ja huisia että haluan jo tietää kumpi on tulossa ja että kaikki on hyvin. Saa ihailla taas niitä pienen pieniä lastenvaatteita lastenosastolta.

Tulevalla viikolla on ensimmäinen ensikäynti neuvolaan ja samalla Lulun 1v3kk katsastus.

Voisin kirjoitella sillon paremmin, paremmalla ajalla. Voisin hieman myös kertoa tämän raskauden oireista, mitä viime raskaudestakin kerroin. Pysyy kärryillä tämä bloggerikin kun saisin päivitettyä ajan tasalle.

Nyt kutsuu nukkumatti kauratyynyn kera!

Vuosi 2013

Blogi on ollut hiljaisuuden puolella jo tovin. Siihen löytyy syynsä, jota en paljasta aivan vielä teille. Kerron tässä postauksessa lyhyesti meidän vietetystä uudesta vuodesta, koska kello on jo paljon, ja olen todella väsynyt raapustamaan, mitään sitä sorttia, mitä blogini etusivu täytyy muiden ruksittaneen. Tässä tulee silti jotakin löpinää.

Vietettiin uusi vuosi kotona, hiljaisissa merkeissä, ainakin melkein. Pikkusiskoni tuli yökylään jo maanantaina ja vietti meidän kanssa uudenvuodenaaton. Vuosi vaihtui perinteisesti täällä klo.18.00 koululla ampuneista raketeista. Me lähdettiin koko porukan kanssa niitä katsomaan. Lulu oli aivan tohkeissaan ensimmäisten rakettien kohotessa taivaalle. Se oli ihmeellistä, poksahtamista ja yhtä heilumista. Lulu viihtyi tosi hyvin vartin, raketteja katsellessa.
 Ammuskelujen jälkeen tulimme kotiin syömään uudenvuoden erillaista ruokaa. Tarjolla oli; ranskalaisia, nakkeja, erillaisia kasviksia, dippia, lihapullia, sipsiä, tacolastuja ja patonkia. Kaikki oli superhyviä ja lulukin popsi meidän edestä nakkeja.
  Syömisien, leffan ja leikkimisen jälkeen, lulu meni aikaisin nukkumaan. Me pelattiin siskoni kanssa korttia, pälätettiin ja tehtiin niitä näitä. Yhtentoista aikoihin alkoi jo kauhea pauke, meidän läheisyydeltä ja siinä tovin kuunneltaessa olin aivan varma, että likka herää, eikä malta enää nukkua. Mutta nukku koko paukutuksen ajan kuin tukki!
  Lähdettiin siskoni ja mieheni kanssa 00.00 ulos katselemaan raketteja ja toivottamaan uusia vuosia. Soitettiin isosiskollemme synttäripuhelu, kun hän juhii vuosia näin vuoden vaihteessa. Mentiin vielä siskon kanssa hyytävän kylmään tuuleen kävelemään keskustaan päin, kun sieltä tuli suurimmat raketit, joita päästiin vähän ikuistamaan huonolaatuiseen kameraan.
  Mulla oli tosi kivaa kun sisko vietti meillä uudenvuoden! En ois parempaa koti-iltaa toivonutkaan, kuin oma ihana rakas Lapseni, joka ymmärsi tänä vuonna joulun ja uudenvuoden merkitystä, ihanan pikkusiskon joka osaa pitää seuraa ja tietenkin ei vähäisempänä, oma rakas mieheni, jonka silmät kiiluivat tietokoneruutua pitkin, melkein koko loppuehtoon. :D
   Eikä siinä vielä kaikki. Mainitsin Lulun nukkuneen kuin tukki,  niin kukas mahtaa sängystä pomppasta ylös kun kello kilahtaa puoli kolme yöllä.. Siinä jo ehdein sanomaan omille unilleni hyvästit, mutta puolitoista tuntia myöhemmin, pääsin itsekkin yrittämään nukkumista, kamala vatsakipu seurana.

Lyhyesti kerrottuna, meidän uusi vuosi oli tämännäköinen.

Sormiväreistä tauluun

Löysin kaappien kätköstä tyhjän ylimääräisen taulun. Löysin vielä joitakin toimivia sormivärejäkin.

Näistähän syntyisi hieno itse-tehty taulu, johon lulu voisi vähän suttailla. Ajatus kävi helppona mielessä, mutta tämän toteuttaminen olikin sitten haasteellisempi.

Heitin roskiin kuivuneet värit ja toimivia värejä laitoin purkkiin, josta voisi ottaa sutattavaksi. Tehtiin tämä suihkutilassa, koska talostamme ei löytynyt ainuttakaan sanomalehteä-eikä suuria papereita suojaksi!

Lulu sai tepastella vaippasillaan, kun valmistelin taulun maalaushetkeä. Tässä on se haaste, että yrittää pitää touhukkaan tytön irti maaleista syömättä ja yrittää samalla kuvata tapahtuvaa tilannetta. Lulu istahti maalipurkkien luo, ja kehotin tyttöä ottamaan värejä ja suttamaan taulunpohjaa. Tämä maalaminen oli tytölle niin uusi juttu, jottei hän koskenutkaan maaleihin alkuunsa. Ensimmäinen pieni kosketus etusormellaan ja mihinkäs se sormi sitten meneekään.. SUUHUNPA, tietenkin. 

Puhdistuksen jälkeen yritimme jatkaa maalaamista. Otan jalan jälkeä ja se nyt onnistuu jotakuinkin hyvin. Mutta sitten kun yrittää itse ottaa värejä ja kehotan laittamaan sen siihen vieressä olevaan taulunpohjaan, niin  siitä syntyy vain kamalat itkuraivarit. Avustan vieressä mitä siihen tehtäisiin ja yritän samalla epätoivoisesti kuvata. 

Kyllähän arjen tapahtumissa on haasteita ja kun niitä yrittää yksinään tehdä tytön kanssa. Kaikesta selviää jos yrittää itse parhaansa. Saatiin me tauluun jotakin onnistumaan vaikka värit onkin aika synkkiä, kun kaikki kirkkaat värit olivat ryytyneet purkin pohjalle. Maalamisen jälkeen Lulu menikin suoraan päiväunille, oli äiti yrittänyt saada väsynyttä tyttöä maalaamaan unihiekat silmillä. ♥

Ensilumet

(21.11.-13)

Saimme aamutuimaan isiltä viestin. Herättyämme katsoimme sen, jossa luki " Katsokaa ikkunasta ja näytä Lululle kun siellä sataa lunta". Lulu oli ihmeissään, kun ikkunaan paistoi vain kirkaan valkoinen lumipeite. 

Säntäsimme pian aamupala pöytään ja aamu arskareiden jälkeen lähdimmekin heti suunnaten ulos. Kaivettiin varastosta lämpimämpi pipo päähän ja päästiin sopusointuun vedenkestävien hanskojenkin kanssa.  

Oli se ihmeellinen ja märkä ensilumi kosketus. Lulu jämähtä paikoilleen  heti ovesta päästyään ja siristi silmiään kun pienet lumisadehiutaleet lentelivät poskelle. 

Lumessa oli hieman vaikea tallustaa ja oli vähän työläämpää kun piti nostella hieman enemmän jalkojaan, mutta sihen tyttö tottui nopeasti. Pienet jalan jäljet peittivät koko meidän naapurustonkin pihat ja pienet somat lumienkelitkin pääsivät esille, muiden nähtäväksi. Pieniä lumipalloja Lulu halusi kantaa ilomielin ja viskoa niitä maahan, sitä mukaan kun äiti sai tehtyä niitä valmiiksi. Möyrittiin lumessa ja yritettiin kasata pikkuinen lumiukkokin. Ulkona vierähti tunti jos toinenkin ja sisään tultua oli Lulu pieni punanenä ja nukahti päiväunilleen oitis ♥

--

Lulu oli tänään tosi innoissaan päästessään ulos, vaikka ei tyttö tainnut huomata ikkunasta, että kaikki lumet olivat sulaneet. Ulos rynnättäessä, neiti taisi hieman pettyä ja ihmetellä, mihin se lumi oikeen katosi. Pieniä lumikökkäreitä oli siellä täällä ja niitä kasattiin ämpäriin mukaan. Lulu tykkää tosi paljon kantaa kiviä mukana ja kopistella niitä yhteen.  Eriväriä ja hieman isompia kuin pikkuisemmat kivet on kivempia. Kun niitä löydetään lisää niin vanhat pudotetaan matkalla pois ja jatketaan uusien kivien metsästystä. 

Ollaan käyty myös läheisessä puistossa keinuskelemassa hieman. Lulu nauttii täysillä, kun saa vain köllötellä ja katsella ympärillä liikkuvaa maailmaa. 

Jospa se lumisade tulisi pian takaisin oikeen kunnolla niin pääsisi lumikasoihinkin hyppimään. Pientä pakkasta voisi lupailla, jottei muuttus heti löskamössökeleiksi. Tuntuu, että se joulu vaan lähenee ja lähenee. Iiks!

Isäinpäivä

Kahvipannu porisemaan, Lululle aamupalaa ja itse väsäämään vällyjen välissä kuorsaavalle isukille aamutarjotinta valmiiksi.

 Haettiin paketti kätköstä ja kömmittiin isin viereen onnittelemaan.

 Annoin lahjapaketin Lululle, jotta voisi itse antaa tekemänsä lahjan isille, mutta tyttö olikin niin innoissaan että rupesi itse tutkiskelemaan ja avaamaan pakettia. Lahjaksi isi sai tyynyliinan, jossa lulu oli tepastellut, t-paidan johon laitettiin lulun käden jäljet ja lisäksi suklaarasian, jonka tyttönen poimi itselleen suuhunsa. Itsi isi kuitenkin piti lahjat itsellään ja tykkäsi niistä kovin. ♥

Aamu onnittelujen jälkeen siirryimme keittiöön syömään loputkin aamupalasta ja näytettiin isille meidän edellispäivän kakku tuotos. Tehtiin se isiltä salassa, jotta ihka ensimmäinen kakku olisi yllätys. Viime vuonna kun en ehtinyt tekemään.. Kakku ei tullut koko päivänä syötyä, kun sukulaisten luona saatiin niin paljon kakkua, että kakku kylläisyys on täynnä!

Heti aamusta lähdettiin pöristämään minun kotiini, iskää ja pappaa onnittelemaan. Oli kyllä superhyper nami tarjottavat! Iskä saikin meiltä sitten lahjaksi hierontalaitteen, jolla voi hieroa, selkää,niskaa,pakaroita, jalkoja yms. Taisi kelvata ni eipä tarvii mummun joka ikinen ilta hieroa raskaan työnraatajan kipeitä paikkoja ;)

 

Ehtoosta käytiin vielä miehen puolen isomamman ja pappan luona onnittelemassa ja siitä siirryttiin suoraan mieheni vanhempien luo. Ilta meno tyysti muiden luona vieraillessa. Lulukin oli loppu ehtoosta tosi känkkäränkkä ja kotiin tulessa syötyiinkin suoraan iltapuurot ja painuttiin pehkuihin.

 

Miten teidän isäinpäivä meni? Kotona ollessa vaiko sukulaisten luona?

Virkattu pyöreä matto

Ajatus lähti käyntiin ensin hetkellisestä kutomisvimmasta. Laitoin kirppiksille viestiä, josko joku myisi vanhoja mattokuteita ja samana päivänä oli tullut viestiä. Lähdettiin viikonloppun hakemaan säkillistä, erivärisiä rullia ja sain samana päivänä aloitettua virkkaamisen. Aikaa meni tässä 3pvä kun en kuitenkaan joka ikinen tunti ja minuutti ehtinyt tätä mattoa tekemän kun pitää samalla ehtiä juosta tosi kovaa liikkuvan taaperon perässä.
 Haeskelin ohjetta netistä ja kun löysinkin niin en oikeen aluksi sitä edes ymmärtänyt, vaikka ketjusilmukat oli kyllä hallussa. Googletin virkattuja mattoja, ja tein kuvan perusteella omanlaiseni maton tyttäremme huoneeseen. Ensikertalaiseksi virkattuna, tästä tuli omasta mielestäni tosi kiva! Virheitä tästä matosta löytyy kyllä, jotka pistää silmään, mutta en valita. Virkkauksen jälkeen höyrytin vielä maton, puunasin ja asettelin paikoille. Vielä kun löytäisin sointuvat lastenverhot tähän mattoon ja lisää uutta ilmettä lastenhuoneeseen.  Nappasin parit kuvat hetimiten kun sain maton höyrytetyksi.
 Sain myös mieheltäni pienen "lukulampun", jotta ei tarvitse pimeässä kutoa aina iltaisin.

Mitäs tykkäätte?