Ensilumet

(21.11.-13)

Saimme aamutuimaan isiltä viestin. Herättyämme katsoimme sen, jossa luki " Katsokaa ikkunasta ja näytä Lululle kun siellä sataa lunta". Lulu oli ihmeissään, kun ikkunaan paistoi vain kirkaan valkoinen lumipeite. 

Säntäsimme pian aamupala pöytään ja aamu arskareiden jälkeen lähdimmekin heti suunnaten ulos. Kaivettiin varastosta lämpimämpi pipo päähän ja päästiin sopusointuun vedenkestävien hanskojenkin kanssa.  

Oli se ihmeellinen ja märkä ensilumi kosketus. Lulu jämähtä paikoilleen  heti ovesta päästyään ja siristi silmiään kun pienet lumisadehiutaleet lentelivät poskelle. 

Lumessa oli hieman vaikea tallustaa ja oli vähän työläämpää kun piti nostella hieman enemmän jalkojaan, mutta sihen tyttö tottui nopeasti. Pienet jalan jäljet peittivät koko meidän naapurustonkin pihat ja pienet somat lumienkelitkin pääsivät esille, muiden nähtäväksi. Pieniä lumipalloja Lulu halusi kantaa ilomielin ja viskoa niitä maahan, sitä mukaan kun äiti sai tehtyä niitä valmiiksi. Möyrittiin lumessa ja yritettiin kasata pikkuinen lumiukkokin. Ulkona vierähti tunti jos toinenkin ja sisään tultua oli Lulu pieni punanenä ja nukahti päiväunilleen oitis ♥

--

Lulu oli tänään tosi innoissaan päästessään ulos, vaikka ei tyttö tainnut huomata ikkunasta, että kaikki lumet olivat sulaneet. Ulos rynnättäessä, neiti taisi hieman pettyä ja ihmetellä, mihin se lumi oikeen katosi. Pieniä lumikökkäreitä oli siellä täällä ja niitä kasattiin ämpäriin mukaan. Lulu tykkää tosi paljon kantaa kiviä mukana ja kopistella niitä yhteen.  Eriväriä ja hieman isompia kuin pikkuisemmat kivet on kivempia. Kun niitä löydetään lisää niin vanhat pudotetaan matkalla pois ja jatketaan uusien kivien metsästystä. 

Ollaan käyty myös läheisessä puistossa keinuskelemassa hieman. Lulu nauttii täysillä, kun saa vain köllötellä ja katsella ympärillä liikkuvaa maailmaa. 

Jospa se lumisade tulisi pian takaisin oikeen kunnolla niin pääsisi lumikasoihinkin hyppimään. Pientä pakkasta voisi lupailla, jottei muuttus heti löskamössökeleiksi. Tuntuu, että se joulu vaan lähenee ja lähenee. Iiks!

Synttärikaffet ja perhepotrettia

"Lastenhuoneesta kuuluu mutinaa. Äiti hieroo pölyistä unihiekkaa silmistään ja kömpii sängystä jaloilleen. Kurkkaa lastenhuoneen oven suusta, siellä odottaa pikkuinen rakas, valloittava hymy kasvoillaan, apina kainalossa ja kädet ojossa."

Aamun askareet sujuvat rivakkaa tahtia, kun piti suunnata nokat kohti kukkakauppaa, ennen putiikin kiinni sulkua. Olimme kuitenkin tosi aikaisessa liikeellä, eikä isommat ruokakaupatkaan olleet vielä auenneet.

Reissu venyi pariin tuntiin, vaikka meidän piti hakea synttärikimppu, mammalle, anopille, mieheni äidille, lahjaksi. Synttärikahveille lähdettiin jalan. Lulu sai katsella syksyn värejä ja nautti raikkaasta säästä, rattaissa.

Synttäreille fiilistelyä



 Nam, tarjoilu oli sitten kaikinpuolin herkullinen! En tiedä, mikä ihmeen herkkumonsteri musta taas on tullut, mutta kakku oli älyttömän hyvää. Makea on tuntunut maistuvan koko viikon ajan, eikä loppua tunnu näkyvän. Toivottavasti ei näy vaa'alla lisäkiloja. :D

 

Saatiin myös vihdoin ja viimein otettua meistä koko perheenä potrettikuvat! Mua niin suunnattomasti suututtaa se, että ristiäisissäkään ei saatu yhtään kuvaa perheenä, jossa lululla, olisi ollut kastemekko vielä päällä. Ei saatu 1v synttäreilläkään yhtään perhekuvaa.. Muistan aina kaiken muun, mutta en sitä kuvaamista. Neitiä kuvailen päivät pitkät, mutta tärkeät kuvaamiset tuppaa näemmä jäämään. Tänään saatiin muutos, kun synttäreille mentäessä pyydettiin meitä pikaisesti kuvailemaan.

 

 

Synttäreiltä lähdettiin kotiin ruokailemaan ja oli aikakin neidin mennä päiväunille. Täällähän torkuttiin kahden tunnin unet ja sain sillä välin siistittyä meidän takapihan, talven tuloa varten. Johan oli jo aikakin.:P

Unilta herättyään, heitettiin niskaan vielä ulkovaatteet, ja mentiin haukkaamaan koko perhe ulkoilmaa. Pimeä tulee jo hirmu nopeasti, mutta se ei meitä haitannut, kun pyörittiin vain tässä kodin lähettyvillä. Maistuisipa nappulalle nyt kunnon yöunet.

 

 

Tämmöinen oli meidän sunnuntaipyhä. Millainen teillä oli ?



 



Kulunut viikko kuvina!

 

 

 

 

 

 

Kolme lammasta





Lähdimme sunnuntaikaupunki kiertueelle iltapäivästä. Lulu sai uudet nähtävyydet uudesta autostamme. Kiertueen loputtua, päästyä kotiin, lähti isimies, hieman fiksailemaan autoamme. Me tytöt päätimme jäädä kotiin löhöilemään, kunnes aurinkoinen sää pakotti meidät ulkoilemaan. Kaappasimme isimiehen matkalta, ja lähdimme katsomaan rattailen, paikkakuntamme, kolmea mustaa lammasta. Nähtyämme lampaat hieman lähempää ja yhden lampaan puskevan päätään aidanreijästäs, säikähti Lulu, melkein itkuun. En edes voinut aavistaa, että voi näin paljon säikähtää. Voi ressukkaamme. ♥

 

Nurmikon kosketus

Aurinkoinen ja lämminpäivä, juuri sopiva ilma kokeilla nurmikolla liikkumista. Lulun ensimmäinen kerta paljain varpain, tunnustella vihreän pehmoista nurmea. Miten ihmeissään ja tohkeissaan voi pieni ihminen ollakkaan. Yhtään ruohoa, eikä mitään muutakaan ötökkää mennyt, eikä meinannut edes mennä käsiotteella suuhun. Tällä kertaa taidettiin vain ihastella uutta maanpintaan.

 

Vaakaa & Sämpylöitä

Pariviikkoa takaperin kirjoittelin, että olen aloittanut jokapäiväset "treenit". Tämän päivän olin määrännyt mittojen mittailuun, onko kehooni tullut tulosta. Suunnilleen noin 3vko, ja vartalostani on lähtenyt melkein 10 cm pois!! Pieni tuloshan tuo on, mutta minulle suuri saavutus. Paino sen sijaan ei ole karissut paljon mitään, johtuu varmaan pillereistä joita syön, ne nostivat alusta asti painoani.. Tulosta, jos näkyy vyötäröllä, niin painolla ei niin väliä!  Jatkossakin jatkan näitä, joten saas nähdä, jos parin kk:den sisällä, jo huomais selvempiä eroja. Raskauden jälkeinen massu kuriin!  I`m  so happy!

Pitkän ulkoilu-reissun jälkeen, tuli tehtyä porkkanasämpylöitä. Ensimmäiset omatekoiset sämpylät, sitte yläasteen jälkeen. Tosin ne ei minusta maistu miltään... :D

Lörpöttelynameilu

Aamu alkoi väsyneenä viestejä lukiessa. Sisko oli tulossa aamusta asti, viettämään aikaansa meille. Päivä kului ehkä liiankin nopesti, minun mielestäni, mutta tulipahan vaunuiltua, lörpöteltyä, syötyä, ihailtua kummityttöä, ennen kaikkea vietettyä siskon kanssa pitkästä aikaa, höpöttely laatu-aikaa. Kiitos rakas sisko pitkästä kyläilystä. ♥

Plussana tämä ihana päivä, sai minut ottamaan muutaman herkun, jopa viikon tauolta + mieheni kanssa leivottiin pieni suklaakakku, makean himoa hillitsemään. :D Ja nyt loppu nameilu taas hetkeks.