sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Pääsiäinen

Värikästä ja suklaista pääsiäistä kaikille!

Meidän pääsiäinen ei vielä tunnu pääsiäiseltä, kun ei ole mitään esille laitettavaa ja askartelutkin ovat mitä ovat, kun Lulukin on niin pieni ja ei vielä niin hallitse sitä. Yritettiin silti kaikki yhdessä askarrella munia pahvista, mutta Lulun osalta ne pahvit ja kynät meinasi lykkäytyä vain suuhun. Ensi vuonna sitten jos lähtisi yhdessä virpomaan ja askartelisi ihan itse oman virpomisoksansa.

Kävittekö te virpomassa ?

Työn täyteeseen viikkoo mahtuu yhtä sun toista. Ensimmäinen tilauskin, onnistui mainiosti. 60 keväistä perhospiparia tuli valmiiksi ajoissa, ja kehujakin tuli ihan mukavasti. Nyt jännitän, miten paikan päällä näihin aikoihin ne maistuvatkaan. Leivottua tuli myös pääsiäismuffineja sekä mansikkarahkapiirakka. Pitäis varmaan ruveta hillitsemään tätä leipomista. Käytän kaiken vapaa-aikani niiden näpertelyyn taikka suunnitteluun. Muttapa, en ole ehtinyt oikein kunnolla kirjoittelemaan mitään järkevää, joten yritän säästää siihen aikaa. Pääsiäisviikon kunniaksi tuli siivottua oikein kevätsiivous lattiasta kattoon! Jos nyt rentoutus tämän päivän vieraiden seurassa.



keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Kaksimielinen kakku!

Nyt se on tehty! Monen tunnin urakka, ja kädet aivan muusia! Mieheni läksiäiskakku, hänen pyynnöstään töihin. Hän itse antoi oman näkemyksensä, ja minä sitten yritin parhaani mukaan sen toteuttaa. Olishan se paremminkin voinut mennä, mutta aloittelijana kelpaa.

Tavallinen pellillinen kakkupohja + päälle pippelimuotista tehty pienikakku. Tää pienempi osuus, oli haastava, koska paisto aika oli hukassa näin pienestä kakusta, ja mä jouduinkin sitten tekemään sen uudelleen, koska se jäi veteläksi pohjasta. Mutta onnekseni sokerimassalla kuorrutus ja värjäys onnistu mainiosti, koska mun hermoillani olisin ollut ihan raivona ja vielä kun sain kakun valmiiksi 00.00. :D

Kakun lisäkkeeksi tehtiin jääpalapippelimuotista suklaita, mutta mä unohdin ottaa niistä kuvan! ne oli niin söpöjä kun tuli muoteista pois.

Jotenkin tekisi mieli laittaa tämä fb, kakkukisaan mukaan, mutta mä en viitsi edes yrittää, jos vaikka ilmiannetaan, taikka on niin sopimaton kakku. Ehkä mä väännän vielä tässä lähiaikoina kakun, ja vielä laitan itseni kisaan mukaan!

Sain myös eilen ihka ensimmäinen tilaukseni mieheni siskolta, ja olen niin täpinöissäni kuin myös vähän hermostunut, kun tässä on vain sunnuntaihin asti aikaa tehdä taikinat ja koristeet, noin. 40:lle perhospipareille. Tästäkö se alkaa, se pienyrittäjyyskö ? ;D


maanantai 25. maaliskuuta 2013

Risteilyä ja kova ikävä

Mitään pidemmittä puheitta, risteily meni siinä ja siinä. Kovan vatsakivun myötä perjantai illalla ja sen jatkuneen lauantai aamuun. Tiedän, että olen hirmu kova jännittäjä, ihan joka tilanteessa, mutta tämä taisi jännittää kaikkia. Lulukin oli ollut itkuinen äidin poissa ollessa, mutta hienosti he olivat pärjänneet. On ihana palata takaisin arkeen, vaikka en osannutkaan rentoutua. Eikä enää silloin perjantai illalla, edes ollut fiilistäkään lähteä koko laivareissulle, vaikkakin koko viikon reissua odotinkin. En ollut edes koko viikkoon syönyt mitään kun niin jännityksessä olin, ja sitten ajattelin että kun pääsee laivalle herkku pöytiin, niin alkais maistumaan, mutta ei. Suoraan sanoen, tuli maksettua ihan turhasta kaikki, kun voin niin huonosti. Lulu ja isi tulee kyllä seuraavan kerran mukaan, mihin ikinä sitten menenkin ja kun lulu on hieman isompi, niin mullekkin maistuis ruoka!
Tuliaisia tuli rutkasti neidille, ja miehelle. Mutta itselleni en löytänyt mitään muutakuin rannekorun. Näin sen pitikin mennä.

Ihana olla kotona!
Kirjoitin isille ohjeita jääkaapin oveen pyynnöstään!

Tuliaiset molemmille. Kuvasta puuttuu loput isin saamat.
sillä välin kotona!
Uusi pinnis!

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Paatille

Tänään koittaa se päivä, kun äiti pääsee pitkästä aikaa irti arjesta, kohti laivaa. Tätä päivää on odotettu, jännityksessä kovin. Alkaakin jo pikku hiljaa helpottamaan, kun kellokin lähenee jo kohta viittä. Vollottanut olen jo aamusta, kun lulusta joutuu päästämään irti täksi yöksi, ja se tuntuu niin oudolta. Mutta eiköhän tämä ole äidille sallittua, että pääsee kerran puolessa vuodessa edes käymään jossakin humputtelemassa.

Hauskaa viikonlopun alkua teillekkin!


maanantai 18. maaliskuuta 2013

Äidinroolista kasvatukseen

Tähän päivään kertyy paljon itkua, iloa ja toiveikkaisuutta, omalle kohdalle.

Olen kertakaikkisesti ollut muutaman viikon aika tympääntynyt muiden piilo arvosteluun. Ehkä he eivät sano mitään, mutta itse huomaan, että he yrittävät kertoa eleillään jotakin omasta kasvatuksesta ja äitiydestä. Minua ei tässä äidinroolissa kaikki näemmä näe. Ja se oikeasti ärsyttää! Äidinrooli on tärkeä lapselle. Äiti on osa lapsen elämää aina. Isänkinrooli on hirmu tärkeä, mutta minun mielestäni, äitejäkin kuuluu arvostaa, oltiin sitten minkä ikäisiä tahansa. Eli minuakin voi ihan kutsua äidiksi!

Emme pidä lastamme kauhean usein hoidossa sukulaistemme luona, koska haluamme viettää kaiken mahdollisen yhdessä olomme, katsoen ja kasvattaen lastamme. Tänään kuitenkin totesin, että myös sukulaisten hellyys, tuo lapselle oman paikkansa. Viime ajat ovat kuitenkin menneet siihen, että itseäni harmittaa suunnattomasti se, että Lulu ei ole nähnyt moneen aikaa kaikki meidän sukulaisia. Suoraan sanoen aloin vollottamaan asioita, joita ei ehkä olisi pitänyt tehdä, mutta onnekseni sain asiat korjatuksi hyvillä mielin.

Lapsen kasvatus on meidän asia, miten me kasvatamme meidän lapsen/tulevat lapset. Ketään sukulaisista, eikä ystävistäkään voi asiaan puuttua millään tavalla, eikä ruveta neuvomaan. Ei edes liiallisella huolenpidollaan. Pidän siitä eleestä, miten sukulaiset kohtelee Lulua, mutta ehkä ylenpalttinen ostelu ja rahan käyttö, saisi vähentyä. Hellyyttä ja lämpöä saa olla aina, mutta pilalle hemmottelua en siedä!

Kirjoitan tästä siksi, koska rakastan omaa äitiäni suunnattomasti ja hän on hyvä äidinroolissa. Enkä halua mitään ikuista riitaa äitini kanssa, koska tarvitsen minä joltakin lähellä olevalta ja kokeneelta, apua lapsen hyvinvointiin. En kuitenkaan ota mallia muiden kasvatuksesta, vaan haluan kasvattaa omalla tavallani. Arvostan äidissäni sitä elettä, miten uskallan kertoa asioita ja tarvittaessa pyytää apua, peläten miten äitini siihen suhtautuu. Ymmärrän äitiäni, mutta emme silti ole samanlaisia. En osaa sanoa helpolla äidilleni, miten tärkeä hän minulle on, mutta tiedän, että hän tietää sen.

Arvostavatko muut sinua äidinroolissa?

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Saturday


Iltapäivä meni juhliessa isoja syntymäpäivä pyöreitä, avopuolison puolelta molempien isovanhempiensa. Synttärit meni kivasti, lulunkin osalta ja herkkuja oli vaikka kuinka. Ehkä mä kohta alotan sen diettini uudelleen, kun saan pillerit vaihdetuksi, enkä välttämättä joudu kärsimään tästä huonosta olosta. 
 
Juhlien jälkeen kotona, koitettiin Lulun kanssa uudelleen kantoreppua, ja se istui paljon paremmin kuin edellisellä kerralla kun Lulu oli vielä pienempi. Vaikka pelottavaa se on jos reppu hajoaa kesken kannon. Uutta en raaski ostaa, kun paino raja suurimmassa osassa taitaa olla se 12kg.
 
Eilen yöllä, sain aikani kuluksi tehtyä ja koristeltua perhospipareita, joissa ylitin omat taitoni, omasta mielestä. Taikinan kanssa tuli ongelmia, pyötään kiinni jäämisestä, ja täällähän tuli tasajalkaa hypittyä sekä pärrättyä. Nyt joku voiskin tulla syömään meijän pakkasen tyhjäksi, että voinkin leipoa lisää. :D
 

Kokeiltiin Lululle, ristiäisissä saatua sormusta, joka tuli avopuolisoni siskopuolelta. Mukana rasiassa tuli kaulaketju, jos äiti on halukas käyttämään lapsensa sormusta, riipuksena. En ole raaskinut sitä käyttää. Kokeilu tuotti hankaluuksia, koska Lulu pärräs joka suuntaan, eikä tykännyt kun koitin epätoivoisesti kuvata kättään, ja loppu tuloksena, on huonot kuvat. :D
 



 
 

Omasta telestä löydetyt kuvat.


lauantai 16. maaliskuuta 2013

Laatikkoauto

Isi teki Lululle tänään oman "auton". Viihtyneenä Lulu siinä pysy, järsien käärmeleluaan ihmeissään. Nyt lulua voi harjoitella istumistaan myös tuossa ja iloita supervauhdeistaan "golffinsa" kyydissä.

Pää lyö tyhjää kirjoittaessani, joten en sano mitään. Päivä ollut täynnä siivoamista, kirppiskiertelyä ja hassuutta. Joten toivotan kaikille, ihanaa lauantai-illan jatkoja, missä te sitten tämän vietättekään. Me vietämme perheen kesken tämän päivän ja huomenna juhlien avopuolisoni sukulaisissa.



Kokeiltua koristelua marsipaaniin, todeten että ne jäivät kiinni tuohon alustaan, eikä marsipaani kovetu. :D

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Pieni ihminen, parturi tuolissa

Otsikko jo sen kertoo, että Lulu kävi eilen ensimmäisen kerran parturissa. Silmille menevä tukka ei varmasti ole kiva, joten napsittiin hieman edestä pois. Taisi tykätä hiustenleikkuusta kuin myös hymyilevästä parturitädistä, joka ihasteli neidin niin tuuheaa tukkaa.

Saman reissun aikana käytiin, Auran jokainen kauppa läpi, hakemassa minulle vaniliauutetta, tyhjin tuloksin. Ei missään kaupassa myydä uutetta, ei kreemijauhetta eikä elintarvikevärejä. Siis mitä! Miksi tälläisiä tuotteita on vain isoissa kaupoissa. Miksei myös pienimmissä marketeissa. Viimeisen kaupan täti kuitenkin valaisi hieman, mistä näitä tuotteita voisi saada ja sinnehän ei ole matka eikä mikään. Nimittäin, apteekki. Sinne ei ehditty menemään, kun kellokin oli jo niin paljo kun kotiin saavuttiin. Ehkä metsästykseni jatkuu vielä tänään.

Pakko kertoa vihje yllätykseen, että tilattiin miehen kanssa netistä, sellainen jymyjuttu, kun hän lähtee tämän hetkisestä työpaikastaan, ja vie sinne tämänlaisia yllätyksiä, joita saan väkerrellä. Ehkäpä vähän kaksimielinen ajatus, mutta meistä hauska! Kuvia saatte tämän kuun aikana, jos uskaltaa sellaisia julkaista. Hihihi..




tiistai 12. maaliskuuta 2013

Innostus liekeissä!

Päätin sitten tänään, ostaa tuon kakkukoristeellisen lehden, jossa oli mahdottoman paljon ihania ideoita! Mä olen niin innostuspuristusta täynnä tän mun " kahvila-leipomon" kanssa, että mieskin jo tuossa sano, että " tänään et enää leivo!". Nimittäin leivoin jo aamusta aamiaissämpylöitä, jälleen kerran pakkaseen. Katotaan mitä huomenna on luvassa. Khihii..

Huomenna otan selvää hiukan enemmän asioista puhelimitse, kun pitää selvittää eräitä asioita. Sitten jos kaikki ovat ok, niin voisin ruveta suunnittelemaan jo vähän pidemmälle, mutta en kuitenkaan liian innostuneesti, jos tämä ei onnistukkaan.

Myöskin olen ehkäpä näillä näkymin lähdössä vähän muille seuduille, muutaman kuukauden sisällä, jos aikaa riittää ja mitään ihmeellisempiä suunnitelmia tai peruutuksia ei ole luvassa. Nimittäin, matka tampereelle kakkukursille. Johon innoistuin heti, ja aikatailutkin päiville on katottuna. Vielä jos saisin kaverinkin lähtemään mukaan, niin ei tarvitsisi lähteä ihan yksikseen. Sen näkee sitten, miten tämäkin käy.

Kello on jo paljon, ja lulukin saatiin tunti sitten syötettyä iltapuuroilla massu täyteen, ja likkahan nukahti oitis sänkyyn. Joten taidan vielä hetken ihastella näiden pöydän lehti-antimia, ja suunnitella vähän "omaa pöytääkin".  Innostutan teidät lukijatkin, vielä tähän leipomiseen ja koristeluun.



maanantai 11. maaliskuuta 2013

Marsipaania

Onko äitiys pelkkää leivontaa ?

Äitiyden myötä, minulle on tullut aivan järjettömä vimma, leipoa ja siivota. Pakkanen on pullollaan pullaa, sämpylää, mokkapaloja ja "sydänkohtaus" muffineja, niin kuin mieheni sanoin. Hahhah..

Sain kuitenkin inspiraation ja ideaa!
Inspiraationa, marsipaani;

Ristiäisten jäljilta oli kaapin pohjalle jäänyt pötkö rose-marsipaania. Inspis lähti siitä, kun olin viime viikolla lähettänyt ristiäiskakkumme kakku-kisaan, jota voi käydä toki äänestämässä, https://www.facebook.com/KoristeellisetKakut/app_148694351956742?app_data=1684
Olen pienestä asti leiponut kotona äidin kanssa, ja pidän leipomisesta. Sekä mahdollisempien herkkujen suunnittelusta ja koristelusta, mikä on vasta nyt iskeytynyt. Joten, käytin pötköstä n.puolet kuutioiden tekoon, joka vaati kärsivällisyyttä minulta. Lulu oli silloin päikkäreillä, koska muutenhan siitä ei olisi tullut mitään. Palikat ei ole ihan symmetrisiä, koska täähän oli ensimmäinen kerta, ja tästä se vasta alkaa! Ihmeellisempiä aineita-koristelu-työkaluja minulla ei vielä ole, mutta toki mietinnän alla, niin käytin värjäyksen sijasta kirjaimiin kaakaojauhetta ,marsipaanin värin muuttamiseksi, joka minusta toimi näin alkuun, koska niitä ei syöty. Itse en syö marsipaania, joten pötkö sopi hyvin harjoitteluuni.



Ideana, koulu;

Tämä on aika hassu idea, mutta ehkä joskus voi toteutuakkin. Mieheni on kauan sitten ehdottanut, että jos perustaisin itse oman kahvila-leipomon. Tai jonkun sorttiset myyjäiset. Eihän mulla ole edes koulutusta takana tälle alalle, joten voisi vähän tyssätä. Eikä yrittäjänä oleminen välttämättä sujuisi ainakaan nyt. Joten, ideaani ajattelin, että jos lähdenkin hakemaan yhteishakuun uutta koulua! Miksei siis ravitsemus-ala tähän menisi. Rakastan leipomista ja ruoan laittoa, sitä kritiikkiä mitä saa, koska silloin voi yrittää parantaa taitojaan. Tänä hetkenä, tämä leivonta pysyy vain harrastuksena, koska pienen lapsen äitinä, en ole menossa vielä kouluun, mutta taitojani voin kehittää aina kotona, Lulun nukkuessa. Tästä seuraa kysymys. Miksi mennä kouluun, koska omaa alaa on vielä jäljellä, jota pitäisi jatkaa ensivuonna ? Voinko vain päättää, että haen uudelle alalla, ja jätän entisen pois ? Vai hakea aikuiskoulutusta ?

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Kamerasta löydetyt kuvat


Tämä hyppykiikku, on tosi HUONO!
" Kukkuu äiti, Mähän en nuku"! :D
 


Women's Day

" Kansainvälistä naistenpäivää on vietetty 8. maaliskuuta 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Vuonna 1975, jota vietettiin kansainvälisenä naisten vuotena, Yhdistyneet kansakunnat vahvisti päivän vieton, ja sai samalla nimen ”Yhdistyneiden kansakuntien naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päivä”. "

Tämä on siis meidän kaikkien naistenpäivä. Saa rentoutua ja toivon mukaan, miehet arvostavat naisia erityisesti näinä päivinä. Oma mieheni, viettää tämä ihanan päivän todennäköisemmin yömyöhään töissä, joten me tytöt täällä vietetään kaksitaan naistenpäivää, nauttien toisistamme ja ehkä kahviseurasta, vaaleanpunaisten sokeripommi muffinien parissa.

Naistenpäivää kaikille! ♥

"Naisena oleminen on jotain niin merkillistä,
niin hämmentävää ja niin monimutkaista,
että vain nainen osaa siitä selvitä."


maanantai 4. maaliskuuta 2013

Takaperin liukua

Syöminen on vielä vähän ku sylissä makais. ♥

Lulun kanssa pelleiltiin lattialla, ennen nukkumaan menoa, ja neiti oli aivan innoissaan takaperin menostaan, ja sai "rakkulat" molempiin kämmeniinsä, voi pientä. Me taisimme saada miekkosen kanssa, jonkinmoista vatsapöpöä, kun molemmilla on vatsat sekaisin. Mä niin olen kyllästynyt myös näihin käyttämiini e-pillereihin, kun mulla on nyt taas tullut huonovointisuutta, ja koko ajan kylmä.. Haluan niin uudet, ajattelin sen menneen ohi, kun oloja ei enää tullut, mutta nyt kun ostin uudet levyt, aloin uudelleen voiman pahoin.. Niin ärsyttää kun mahakin on turvonnut ku mikäkin hiivapallo, enkä pysty urheilemaan kunnolla, kun tulee pahaolo...

Mä olen kyllä saanut jonkun ihmeen "mammavuoden", kun koko ajan leivon. Tänään sain taas tehtyä 3 pellillistä sämpylöitä. Lulukin voi kohta sanoa äitiä, pullan/sämpylän tuoksuiseksi äidiksi.♥ :)

Vuosikihlat

Meidän kihlautumisesta eilen 3.3, tuli vuosi täyteen. Me ollaan kahdesti oltu kihloissa, mutta ehkä se aikasempaa oleminen, oli liian aikaista, kun erottiin pian sen jälkeen. Ollaan kuitenkin oltu monta monta vuotta yhdessä, kuin nyt kihloissakin, ehkä se naimisiinkin meno, jossakin vaiheessa meillekkin koittaa.

Suunnitelmissa, olisi ollut elokuvateatteriin suunta, katsomaan Lumottua kirousta, mutta se tyssäs siihen, kun keksittiin muitakin vaihtoehtoja. Koti-ilta kahden miehen kanssa, ei onnistunut. Kahden keskinen aika on vaikea rytmittää näin pienen lapsen kanssa, kun juuri ollaan saatu unirytmi, suunilleen kohdille! Eikä mieluusti haluta vielä viedä yökylään mihinkään, kun tuntuu vierastavan vieläkin joitain paikkoja, jos joutuu nukkumaan.
Päivä meni siis leppoisasti kotona. Lulun yöunille mentäessä, pääsimme katsomaan leffaa, nauttimaan toistemme seurasta ja  syömään herkkuja, aivan kaikessa rauhassa. Leffana tuli tv:stä, Yhdeksän kuukautta, aivan passeli elokuva siis meidän iltaan, eikö.

Nyt kun ollaan saatu ruveta istuttamaan tyttöä hieman enemmän, ja kun istuu jo sylissäkin kunnolla, niin kokeiltiin sohvalla istumista, eilen. Eihän Lulu siinä vielä kunnolla pysy, mutta kyllä sen oppii.



*****

Äidillä ja Lululla on ollu aamu, hirmu hauska. Lulu nukkuu nyt jo toisia päikkäreitä, vaikka kuinka niitä pitkittäs niin ei auta, pakko on päästä torkkuilemaan. Että mä rakastan sitä ihanaa naurua, mitä Lulu päästää kun sitä kutittaa ja pöristää. Awww, en osaa vieläkään kuvitella, miten noin pieni, ihana, äidin rakas lapsi, tekee niin onnelliseksi ja päivästä aurinkoisemman, tämän kamalan pakkaslumipyryn keskellä. ♥ Vielä kun onnistuisin teille videon samaan katsottavaksi, mutta kun tää bloggeri aina valittaa niitä virheiksi...

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Istuttamista

Saatiin viimein haettua eilen, Lululle syöttötuoli, tuttuni luota. Ensimmäistä kertaa siinä sitten tänään istuttiin, syöden makoisaa pilttiä. Tietenkään en meinaa jatkuvasti lulua siinä istuttaa, vain muutaman kerran päivässä, että neiti tottuu. Näyttihän nauttivan siinä paremmin kuin tuolla lattian rajassa.


Samaten hain ensimmäisen kerran itselleni tekoripset, eihän se laitto ensimmäistä kertaa aina suju, kuten kuvastakin huomaa, ei ole aivan omienripisen tyvessä. Ei kukaan varmaan tuu töllöttään, että "noihan on tosi huonosti". Harjotus tekee vielä mestarin.



Tänään ei sitten lähdettykkään ideaparkki reissulle, ensinnäkin kun Lullulle nousi eilen hieman lämpöä, rokotteista ja tuon kamalan lumipyryn takia, niin parempi pysyä kotona lepäämässä. Mä sitten taas pelkäsin torstaisen myllyreissun jälkeen, että olen saanut jonkun mahapöpön, kun eilen meinas itsellekkin nousta kuume ja oli tosi paha olla. Sitä kestikin vain hurjat puoli tuntia, ja olo oli taas kuin peipposella visertäessä. Tämä ilta menee laiskotellen ja leikkien, huominen viettäen leffailtaa rakkaani kanssa, vuosipäivän kunniaksi. ♥