torstai 28. helmikuuta 2013

Phone blog

Ensimmäinen postaus puhelimella!

Kauppakeskusmyllystä tulossa kotiin. Lulu oli niin kiltisti, nauravainen sekä varmasti ihmeissään, kun syöminen ei oikeen luonnannut, vaan pääpyöri ku hyrrällä, ihmisiä tuijottaessa. Huolimatta tämän päivän saaduista rokotteista. Toivottavasti ei ole nyt noussut kuume, on vain niin väsynyt, että nukahti oitis auton startattua.

Nyt on vellitutitkin saatu hommattua, niin saa ruveta maistelemaan. Kuin myös lihaa. Mä kyllä sit möhlein pakatessani pilttejä kassiin niin, että yksi lensi lattialle pirstaleiks. Myyjä oli kyllä niin kettumainen ja tympee..

Siitä olen onnellinen, että nuori pariskunta, ei saanut tympeitä katseita, eikä turhia sanomisia, vaan sen sijasta, hymyä ja kyselyjä pienestä nyytistä,  ennen kaikkea kehua paksusta tukasta.

Mä en nyt hallitse tätä käyttöä puhelimella, joten kuva taitaa nyt jäädä pois.

Lulu 5kk ♥

5kk neuvolassa, painoa on kertynyt 7440g, pituutta 65cm ja pipo 43cm. Rokotteet meni hienosti äidin sylissä, toisesta piikistä tuli itkua hieman. Suun kautta annettava rokote, meni hienosti. Neuvolatätikin oli mukava, kun sille hymyiltiin kovasti, kuten vähän taidettiin vierastaakkin. Vanhemmatkin saivat kehuja, lapsen hoidosta. ♥

Havainnot ja arviot; Hyväntuulinen, hyvin kehittynyt tyttö. Vastavuoroisesti ääntelee ja nauraa. kääntyilee ja  "jotain" maisesti liikkuu. Suojaheijasteita eteen ja sivuille tulee. Varpaat löytynyt. Kiinteät soseet.

En saanut havannoista paljon selkoa, koska tää käsiala on ihan sotkuista kaunoa, enkä mä osaa ymmärtää sitä :D Sanoja puuttuu koska niistä ei saa todellaka selvää, ainakaan tosta yhdestä :D

Ajattelin, että tällä kertaa neuvolassa, menee vain puolisen tuntia kun ei ollut lääkäriä paikalla, mutta siinähän vierähti tunti! Juttua kyllä riitti, ja se helpotti myös olooni kaiken suhteen. Lulun ruokailuun muutosta, hammashoitolaan pitää varata jo aikaa ja syöttötuoliinkin saa jo harjoitella tuettuna istumaan. Voi, että miten se äidin pieni tyttö kasvaakaan. Saa nyt nähdä, kuinka unealias tytöstä tulee, kun viime kerralla saadut rokotteet nosti hieman lämpöä, ja silloin vain nukuttiin ja syötiin.

Meidän tyttö osaa;
  •  Kääntyä vatsalleen
  • Nauraa räkättää
  • Äännellä paljon, välillä "komentaen"
  • Tarttuu esineisiin, kuin myös hiuksiin oikein voimakkaasti
  • Kannattaa päätään käsistä kohottaessa
  • Nukkuu yöt putkeen
  • Yrittää kovin istumaan
  • Pyörii lattialla/menee takaperin
  • Rummuttaa vatsaansa
  • Leikkiä varpailla

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Happy birthday to me

Viikko taukoa blogin kirjoittamisesta, siis mitä? Siskoni huomautteli blogistani sunnuntaina, että pitäisi päivitellä blogiani useammin, mutta se on vähän jäänyt. Niin paljon hommaa riittää yhteen viikkoon, kuin myös vapaa-ajan laiskotusta. En vain yksinkertaisesti ole jaksanut kirjoittaa mistään mitään, ja jos saan innostuksen, niin se aina lopahtaa, kun en vain ehdi. 

Viikonloppu oli yhtä juhlimista ja yökyläilyä. Alku viikko on ollut yhtää rumpaa kun sinne tänne pitää rynnätä ja soitella apuja. Eilen oli minun syntymäpäiväni, jonka vietin parturin tuolissa parisen tuntia. Ja wuolaa, ihana parturi osasi jälleen kerran tehdä minut tyytyväiseksi. Siinä se päivä myös rupsahti, aamun siivoten ja leikkien, ja illalla sitten saapuivatkin kahvitteluvieraat. Olen niin onnesta soikeana lahjoista mitä tuli saatua, ja joita tulee vielä myöhemmin, jälkikäteen..  Tänään olisi vielä tiedossa, paikkakunnan järjestämä " 2012 vauva tapahtuma", jota odotan innolla, kuin myös jännittyneenä. Ylihuomenna olisi taas neuvola, jolloin Lulu saa lisää rokotteita. Sitten taas perjantaina, tulee ihana rakas ystäväni "rääppiäisille", siitä puheen ollen, pitää väsätä uusi kakku, kun se kaikki meni :O Lauantaina, lähdetään perheen voimin kohti ideaparkkia, jossa vietämme koko päivän, joka myös jännittää, miten pienen ihmisen kanssa siellä menee päivä. Sunnuntaina olisi meidän, jälleen kerran, vuosikihlaus, jota ajattelin, jos mentäisiin miehen kanssa vaikkapa elokuviin, irrottauduttaisiin vähän arjesta hetkeksi. On tässä viikossa paljon vielä tekemistä, eli kirjoittelu voi joltakin osalta vähän jäädä, mutta yritän päivitellä mahdollisimman usein, kun vain suinkin ehdin. Lulu on ruvennut tarviimaan paljon enemmän huomiota, ja hänen päivätorkuilla ollessa, mulla ei oo aikaa kuin siivota tai välillä lepuutella, näiden kauheiden vatsakipujen kanssa...


 
 

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Ihanat varpaani

Ihanat varpaani, ne ovat niin hienot, etten malta olla koskematta niihin. Otan kiinni jalastani ja laitan varpaat suuhuni, nam nam. Äiti hermoilee vaipanvaihdossa, kun hän ei muka saa vaippaa kiinni, kun varpaat on suussani. Äiti joutaa kyllä odottelemaan, että kaikki varpaat on maisteltu erikseen. Äiti ottaa varpaani suusta, jolloin minulta menee hermo. Ja vielä enemmän suutun, kun äiti laittaa sukat jalkaani. Se oli viimeinen virhe. No lopulta kuitenkin annan äitille anteeksi, jotta saisin ruokaa suuhuni. Menemme äitin kanssa keittiöön, äiti antaa minulle pilttiä. Nam, onpa hyvää.. Ruoka suusta pöristäminen on kivaa. IIIK, Äiti kiljuu ja minua meinaa väkisinkin naurattaa. Tämähän on hauska leikki..

                               "Sinulla on valoa varpaissa, siellä se valo liikkuu.
                                Näin kun heilutat varpaita, valonsäde keikkuu ja kiikkuu."



tiistai 19. helmikuuta 2013

Vauvahöpinöitä

Ihana Mari, kävi tänään kahvilla, tuliaisten kera Lululle. Oli se hämmentynyt, että minkä ihmeellisen söpön karvaturrin hän nyt saikaan. Tuli Mariakin ihmeteltyä tovin jähmettyneenä. Piakkoin saa meidän neiti leikkikaverin, kun Mari odottaa elokuista vauvaa. :) ♥ Aww, on se niin ihanaa, miten meidän ikäiset jo saakaan lapsia, ja toisille tulee leikkikavereita. Oli tosi superipäivä, mutta mitään kirjoitusta en nyt oikeen jaksa vääntää, kun iltakin meni näin myöhäiseksi, neidin iltaseikkailuista.
  

 
 
Meidän jälkiruoka, uunijäätelö!

maanantai 18. helmikuuta 2013

Kahvijuhlat

Sunnuntaina 17.2, oli isomummini syntymäpäivät, ja tietenkin perinteen mukaan mennään syntymäpäiväkaakulle. No aamu ei tietenkään alkanut lupaavasti. Ensinnäkin neiti piti laittaa päikkäreille ennen lähtöä ja sehän tirsaili vielä puoli kahden aikaa. Kahdelta meidät oli pyydetty paikalle, joten mehän myöhästyimme. Matkalla huomasin, että eihän isukki ollut edes laittanut maitoa hoitokassiin, vain pelkän tuttipullon, mitähän se luuli, että lulu meinaa syödä ? No ei siinä kaikki. Pääsimme heti saavuttuamme kahvipyödän herkkuihin, ja juuri kun olin sanonut "että ei tää neiti tuota kahvikuppia ota", ja isomummikin siitä juuri sinä hetkenä varoitti, kunne, Hupskeikkaa! Kaikki kahvit päällemme! Lulultahan siinä sitten kastu pöksyjä myöten sukatkin, ja mähän meen kiiruun vilkkaasti etsimään hoitokassista uudet pöksyt. Todeten että " eihän täällä ole edes housuja"! Olin juuri heittänyt kaikki pienet vaatteet pois kaapeista kuin myös kassista, enkä ollut älynnyt laittaa toisia housuja tilalle.. Onneks apu oli melkein silmien alla. Meidän tultuamme mummillaan, olivat katselleet poikien vaatteita, hieman reilumman kokoisia kylläkin, mutta mehän sitten siitä saimme mahdollisimman pienet, oikein supertyylikkäät pitkätkalsarit. :D Minähän sitten tallustin märillä housuilla koko sen ajan, mitä siellä oltiin ja kirosin, että ehkä mäkin rupeen pitämään itselläni hoitokassia aina mukana. Ei siinä mitään, koti-matkalla, rupesin penkomaan hoitokassista kukkaroani, jossa aina pidän puhelintani mukana. En löytänyt sitä mistään! Se tästä vielä puuttus, että kukkarokin olisi johonkin jäänyt.. Kaikille mahdollisille tuli soitettua. Ajattelin, että ihan varmasti mies oli ottanut kukkaroni pois kassista, kun oli laittamassa tuttipulloa aamusta hoitokassiin. No niinhän se olikin, vaikka kivenkovaa väitti, että ei ollut ottanut mitään pois. Mukavasti tuli juhlittua kahvintuoksuisena ja peläten illalla, että mä taidan saada jonkun mahataudinkin, vielä tähän päivää. Ehkä se tulee vielä, jos on tullakseen..

Pappa, sai juuri kuvan tapahtuneesta hetkestä. Hyvä lulu! :D

perjantai 15. helmikuuta 2013

Olen aika poikki, päivän tohinoista, joten jätän vain muutaman lauseen ja loput annan kuvina. Tämän päivän kohokohta oli kun imuroitiin tyttö sylissä, koska päiväunet ei hälle maistunut. Oli varmasti koomisennäköistä, pitää jotenkin lulua sylissä ja toisella kädellä imuroida nurkkia ja kyykistellä.

Iltapäivästä, meille tuli vieras! Lulun, kummitustäti tuli kyläilemään, pitkästä aikaa, ja toi mukanaan tuliaisia. Oli aivan erityisen ihana päivä! Omien tylsistyneiden hetkien tilalle tuli, ihana, naurava siskoni. Kyllä oli lulu varmasti ihmeissään, kun kummi viipyi iltaan asti, eikä edes maltettu nukkua iltapäikkäreitäkään kunnolla. Kiitos, vierailustasi, Suvisemme. ♥ Kiitos myös äidilleni, siskon toimittamista tuliaisista. ♥

 
 
+ ystävänpäiväkahvit tuotiin myös.


Mitä on äidinrakkaus ?

Äidinrakkaus on jotain niin käsittämätöntä, ettei mikään yksittäinen sana, pysty sitä kuvailemaan. Kun pienen nenä vuotaa, eikä ole paperia saatavalla, pyyhkii äiti urheasti, lapsensa nenun paidanhelmaansa. Kun lapsi puklailee kaiken yöruokailunsa pois, vaatteet likomärkinä, puklurätit kaikki pyykissä, laittaa äiti pyykkikoneen päälle keskellä yötä, että saataisiin puhtaita rättejä. Valvoo koko yön selaillen mobileplastoja, katsoen että lapsi nukahtaisia viimein, ja puklailu loppuisi. Äidinrakkaus voi saada sinut soittamaan keskellä yötä sairaalaan, koska lapsesi on puklaillut koko päivän ja yön melkein suihkuna. Äidinrakkaus saa sut yöllä viemään kipeisen lapsen lääkäriin, koska epäilet korvatulehdusta ja yht'äkkistä lämpöä. Tää äiti on tavattoman ylpeä tytöstään, joka saa kaikki aamut piristymään, naureskellen ja silmät suurina katsoen äitiä. Äidinrakkaus saa sut tekemään järjettömiä ostoksia lapsen vaatekaappiin, vaikka piti itselleen ostaa uudet pöksykät. Äidinrakkaus on istua pissalla lapsi sylissä.  Äidinrakkaus on imuroida, lapsi sylissä, jos päiväunet itkettää. Äidinrakkaus saa sut inspiroitumaan kaikkeen uuteen, siihen mitä et ole ennen jaksanut edes tehdä. Äidinrakkaus on myös järjettömän uuvuttavaa. Äidinrakkaus on suojelemista ja menettämistä. Se on itsekkyydestä luopumista, mutta tekee sut samalla, jollekkin korvaamattomaksi. Se on välillä hyvinkin pelottavaa, mutta en voisi enää kuvittellakkaan elämäni ilman sitä. Jos kaikkia tulevia lapsia voi rakastaa yhtä paljon, kuin tätä ensimmäistäkin, voiko silloin ihminen revetä siitä, rakkauden määrästä. ?

torstai 14. helmikuuta 2013

Valentine's day

Ihanaa ystävänpäivää kaikille!♥  Meidän ystävänpäivää kuuluu; miehen uutta työn hakua, leipomista, ulkoilu ja yhdessä oloa, niistä on meidän päivä tehty. ♥  Millainen on teidän ystävänpäivä?

                                                     "Piirrän pahviin sydämen,
                                                     kauniin, herkän, punaisen.
                                                     Sulle ystäväni annan sen
                                                     kera halauksen lämpöisen."

Mies peleili nukkuvansa :D
 
Rakkaaltani saatu lahja  ♥


Munakunnan muistamiset meille!
Mansikkaiset ystävänpäiväleivokset

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Kollaasipostaus

Mulle on tullut ihan kauhee himo, muokkailla kuvia ja lisäillä niitä samoihin kuviin, kerrankin kun osaan käyttää, tuota kuva ohjelmaa. Vielä kun sais erimuotosia niin se olis siinä! :D Tässä siis vähän kollaasimuodossa kuvia ja minun kynsisutini, jotka saapuivat viimein perille. Eikun harjoittelemaan!

tiistai 12. helmikuuta 2013

Laskiaistiistai

Ensimmäistä kertaa 5 kk aikana, käytiin lulun kanssa ulkona, ilman vaunuja. Vaikka olikin pimeää ja lunta pyritti, niin silti neiti näytti nauttivan ulkoilusta täysin siemauksin, vaikka kauaa ei oltukkaan. Maailma näytti varmasti uudenlaiselta, verrattuna siihen, miltä se vaunuissa näyttää.

Tänään kävi myös ihana ystäväni, Marjut kahvilla, pitkästä pitkästä aikaa. Se piristi päivääni kummasti. Kiitos sitä sinulle.! :) ♥

Laskiaistiistain kunniaksi, tuli leivottua namipullaakin. Tosin aika myöhään kylläkin, kun olen vasta nyt valmis! " Huh", mutta eipä anneta sen haitata, vaan painutaan pehkuihin, ja jätän tiskit huomiselle! Joten Hyvää yötä ja laskiaista kaikille! :)

 
 
 
 

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Luottamus vs mustasukkaisuus

Luottamus on tunne, että johonkin/johonkuhun voi luottaa, että se joku ei petä lupauksiaan, eikä aiheita pettymystä. Ihmisten välinen luottamus on tunnetta ja kokenutta. Ihminen joka uskoo toisen lupauksii ja antaa niitä, ei halua hälle pahaa, vaan tarkoittaa hyvää. Jos toisen moraalia epäilee, ei luottamusta silloin edes synny. Luottamuksen edellytyksiä ovat myös riskit. Luotettavuus riippuu omasta käyttäytymisestään. Voiko luottamuksen rakentaa uudelleen ?

Mustasukkaisuus on negatiivinen tunne. Uskottumuus toiseen on kadonnut, eikä osaa enää luottaa toiseen vaan epäilee. Asiat kuin asiat vievät pelkoon, että kumppanilla olisi suhde, ystävyys tai rakkaus toiseen. Se haittaisi silloin omaa suhdetta kumppaniin. Mustasukkaisuus voi ilmentyä "helpoiten" herkille ihmisille. Vainoharhaisuus on epätervettä mustasukkaisuutta, joka saa toisen hallitsemaan toista. Saako mustasukkaisuuden katoamaan ?

Myönnän sen, että itse olen mustasukkainen. Mutta en kuitenkaan ole vainoharhaisen mustis. On asioita vaan, joista en pidä! Sekä voin sanoa sen, että minun lupauksiani on rikottu, myös joskin petetty. Saatan itsekkin olla joskus rikkonut lupauksia, mutta niistä on tuhannesti aikaa.. Jos teen lupauksia, niin ne kanssa pitää! Mutta itse olen saanut korjatuksi isonluottamuksen, joka joskus oli kadonnut. Saatan silloin tällöin, tai voiko sitä edes noin sanoa, no en aina luota ihmisiin. Joihin liittyvät omat syynsä. Kaikkeen ei voi aina luottaa, niin minulle on "opetettu". Jos yhden asian, elämästä voisi unohtaa taikka edes pystyä korjaamaan, niin se olisi mustasukkaisuuden tunne. Se on niin riesa ja saa joskus tunteet valskaamaan.

Luotatko sinä ? Oletko mustasukkaista sorttia ?

 
 
*******

Aiheesta muuhun. Käytiin tänään pikaisesti käymässä kirpputorilla. Kun anopilla on siellä pöytä niin vietiin lisää täytettä, josta löysin aivan ihana paidan!! Huomaan, että en osaa kuvata vaatteita, mutta tämä kelvatkoon. Sekä mulle on tullut aivan hulvaton kynsilakka "hamstraus". Lisää siis kokoelmiin. :D


"Minä täällä taas"


perjantai 8. helmikuuta 2013

Lulun hauska päivä

 
" Hei isi ja äiti, herätkää! On aamu! En nukkumaan enää jää!"

 
" Ahmin paljon ruokaa ja kun ei enää maistu, pöristän loput lattialla"


"Ikioma nalleni
- sininen ja värikäs
Tulee aina mukana, kun kierin leikkimatolla"


" Ahtaasti täällä pötkötän, melkein litistyksissä.
   Kukkuluuruu, piilottelen, arvaa, missä, äiti?

 
" Nyt äidin kanssa ulkoilemaan!
  Hän kävelee, minä kyydin saan"

 
"Ihan itkettää, kun tuo pompulapää, ei suukko annakkaan"


"Ilmaliitoa, ihanaa! On hauska alas kurkkia, kun isää naurattaa.
Liidetäänkö jo uudestaan! "

 
"Kylvyn jälkeen tutin otan. Se sängyn päällä loikoilee ja suuhuni ponkaisee"


 " Istuskelin sylissä, nautein lukuhetkestä. Huomaatko sen? "




tiistai 5. helmikuuta 2013

Vauvakirkkosta myllyyn

Postaus tulee hieman myöhässä, mutta mä en vaan yksinkertaisesti ole jaksanut, viitsinyt tai edes kerennyt kirjoittamaan mitään. 
Sunnuntaiksi (3.2.-13) meille, tuli pariviikkoa sitten kutsu "Vauvakirkkoon", seurakuntatalolle, jossa luettiin vuoden aikana kastettujen lasten nimet, mm. laulettiin, leikittiin ja körötettiin. Mukaan saivat tulla kummit kuin myös isovanhemmat. Väkeä oli paljon! Ja oli mukava minusta kuin lulustakin, nähdä toisia suloisia vauvoja! Olin tosi yllättynyt siitä, että ei ruvettu itkeskelemään/vierastamaan, vaan oltiin tosi nätisti ja ihmeteltiin kovin.



Vauvakirkon jälkeen, suunnattiin kohti myllyä & ikeaa, siskon kanssa. Vaikka etsimiäni "haaremihousun" tapaisia, en löytänytkään, tarttui silti mukaan jotakin pientä. Kiitos siskolleni, piristävästä päivästä!



lauantai 2. helmikuuta 2013

Ihanat vieraat&tuliaiset


Kiitos kovasti tytöt vierailusta, täällä meillä! Kiitos myös tuliaisista, "Jumppaoppilaani" :)

Minä & Kouluni

Hei! Olen siis Sini. Tämän blogin kirjoittaja ja kuvaaja. Olen kuukauden päästä 21-vuotias. Olen onnellisen 4kk:sen tytön äiti, ja onnellisesti kihloissa avopuolisoni kanssa. Asumme pienessä kylässä, keltaisessa rivitalossa. Tämä on ihana ensimmäinen yhteinen kotimme, jossa siis minäkin asun virallisesti. Mieheni käy töissä ja minä olen kotiäitinä, ainakin vielä vuoden. Vuoden päästä aikomus olisi mennä suorittamaan tutkintoni loppuun. Sitten minusta tulisi virallisesti autonasentaja, kuhan vain jaksaisin käydä tämän kyseisessä koulussa, jota vihaan jo! En omista vieläkään ajokorttia, eli en ikinäkoskaan pääse täältä kotoa mihinkään lähtemään, ilman omaa kuskiani :D En tiedä, mihin laitan lapseni hoitoon, siksi aikaa kun käyn koulussa, koska ei ole autoa, jolla viedä. Tietenkin vaihtoehtoja on, kuten, jos mieheni ei menekkään töihin, vaan jää itse koti-isäksi, niin minä voisin jatkaa kouluni loppuu murehtimatta mistään hoitokustannuksia. Se jääköön vielä kysymysmerkille!

Olen siis  2008-  vuodesta opiskellut. Ollut "opiskeluvapaalla", lopettanut, aloittanut, lopettanut ja nyt olen "äitiyslomalla" koulusta. Olisin sata kertaa jo valmistunut ajat sitten, jos en olisi jättänyt koulua kesken! Syytän tästä vain itseäni, koska innostus tähän opiskeluun on ollut välillä tai no useasti loppu. En vain ole yksinkertaisesti halunnut käydä, tätä koulua enää moneen vuoteen. Syynä voivat olla ne ärsyttävät opettajat siinä meidän puolella, haukkuminen ja ne useat pojat siellä koulussa, koska tyttöjä siellä ei oikeen ollut ensimmäisen vuoden jälkeen, paitsi niitä jotka oli niin täynnä itteensä, joka oikeen ärsytti!

Äitiyslomalle minut passittettiin heti, kun koulussa saivat tietää että olen raskaana. Syynä olivat haitalliset kemikaalit, eivätkään opettajat halunneet ottaa riskejä, jos pienelle masuasukilleni sattuisi jotakin. Olin toisaalta onnellinen päässeeni pois, koska minun pahoinvointini tosiaan jatkuivat 3kk.. Huomata silti saattoin kuinka tylsää se oli, koska mähän istuin vain kotona 9kk(???) Ensimmäiset kuukaudet sit olikin rankkoja, koska mua niin suuresti vitutti, kun olin vain kotona. Enhän mä mihinkään töihinkään olis päässyt.. Ja kun joku kehtas vielä väittää, että raskaus oli minulle kuin sairaus, kun en kouluakaan kyennyt kuulemma käymään!!! Tätähän ei mulle sanottu suoraan, pikkulinnut laulo.

Silloin tällöin satuin koululla käymään, kun sain tehtäviä suoritettavaksi määräpäivään mennessä. Saatiin myös opinto-ohjaajan kanssa sovittu, mitä minulta vielä puuttuu, ja koska palaan takaisin koululle. Alunperin piti jo palata tämän vuoden syksynä. Mutta siinä vaiheessa tajuttiin, että lapseni on silloin vasta vuoden vanha, enkä halua missata vielä seuraavan vuoden vaiheita. Joten sain vuoden lisää lykkäystä. No nyt kun mietin asiaa, niin voisin halut, vielä vuoden lisää!


Google!

Haluaisin käydä toisen koulun, ja jättää tämän koulun kokonaan syrjään ja aloittaa kaiken ihan alusta. Opiskelun jälkeen päästä töihin, ostaa meille omakotitalon, saada lisää lapsia ja mennä naimisiin. Mutta eihän suunnitelmat aina mene niin kuin elokuvissa. Ei sitä tiedä, mitä huominen tuo tulessaan ja miltä ajatusmaailma näyttää ylihuomenna. Kaikki aikanaan ja uudet tuulet avoinna tulevaan.

Käykää te lukijat kunnolla se koulunne, älkääkä ottako mallia muista, jotka eivät sitä ole käyneet kunnolla!