Synttärijuhlat

 

Koko viikonloppu aherrettiin leipomusten ja suunnittelujen lomassa. Pikkusisko tuli koko viikonlopuksi yöksi, ja auttoi samalla minkä pystyi, hoivaten samalla Lulua. Isosiskokin tuli jeesaamaan koristeluissa ja katsomaan kummityttönsä perään sen aikaan, että sain osan suolaisista pakkaseen valmiiksi.

Lauantaina alkoi sitten kunnon huushollin siivous ja muiden synttäritarjoilujen teko. Meno oli aika vilskettä, huonojen yöunien jälkeen ja koko ajan oli hommaa. Isimies oli laivaristeilyllä työporukkansa kanssa, joten täällä ei ollut lisäkäsiä minulle.

Lisäksi, lulun yöunet ovat nyt viikon verran menneet todella huonosti, kuin myös sitten äidinkin osalta. Täällä kiukutellaan ja itketään jos joutuu omassa sängyssä nukkumaan.. Lieneekö sitten puhkeavien hampaiden, flunssan tai rokotteiden syy. Äiti alkaa ainakin olemaan jo aika kuitti, kun yöllä herätään 3 kertaa ja ensin nukahdetaan vasta kun pääsee viereen nukkumaan. Siinä joutuu tovin odottamaan että likka nukahtaa ja kantamaan siitä omaan pinnikseen.

Kello taisi olla lähempänä kymmentä illalla kun sain viimeiset kakun pursotukset valmiiksi. Enkä jaksanut sen enempää. Lulun kun ei suostunut nukkumaan, niin jätin suosiolla hommat aamuun.

Tänä aamuna, saatiin tehtyä loput tarjottavat ja vieraat oli tervetulleita iltapäivän jäljestä. Nyt kun nämä synttärit on ohi, saan hetken edes levätä kun likka leikkii uusilla leluillaan. Kävelykärryt on ollu kovassa käytössä kuin myös uudet legot. Olo on aika voimaton, mutta onneksi syntymäpäivät on kerran vuodessa :D

Kuvista löytyy myös viimeisinä, meidän suklaalehti kokeilut. Muffineissa oli jokaisessa pienet lehdet koristeina, ja minusta ne onnistui hyvin. Sekä tein ensimmäisen kerran, aivan itse sokerimassasta ruusun!

Miltäs 1v synttäritarjoilu näytti ?

 

 

 

 

 

Neuvolakuulumisia

Kokopäivän on ollut hurjan kylmä. Me ei vieläkään omisteta lämpömittaria, mutta se ei haitannut, kun sain jo arvatakkin tämän päivän ulkoilman, selaillen aamun muiden fb päivityksiä.

Kello läheni puolta kahta, ja me aloitettiin pukemaan ulkovaatteita. Löysin kaappien kätköstä, sukulaisilta saatuja ulkovaatteita ja sieltä löyty yksi ja ainut välihaalarin kaltainen puku, mikä oli hieman isohko, mutta sopiva. Me paineltiin aika nopiaa tahtia vaunuilla neuvolan odotusaulaan, aina liian aikaisessa. Aika oli kahdeksi varattu ja me oltiin jo lulun kanssa leikkimässä varttia ennen aikaa. Eihän meillä mikään kiire ollut (?).

Ensin tutustuttiin uuteen neuvolatätiin, joka käy myös minun kotipaikkakunnallani neuvolassa. Meille oli siis uusi. Lulu ei yhtään vierastanut eikä ujostellut uutta tätiä.
Siinä jutustellen hetken, istui lulu pienehköön vaakaan. Tyttö oli kasvanut hurjasti. Oltiin viimeksi käyty neuvolassa kahdeksan kuukauden ikäisenä ja aikaahan on siitä neljä kuukautta.
(Suluissa vanhat mitat)

Painoa: 10.160g (8.780kg)

Pituutta: 75cm (69cm)

Pipo: 46,3cm (44,5cm)

 

" Reipas tyttö. Kasvu tasaista.

Hyvät taidot. Asiat hyvin. Rokotettu. "

 

Seuraavaksi oli vuorossa rokotteet. Yhdistelmärokoto,pneumokokki ja MPR.

Meille olisi pitänyt puhua kahdeksan kuukausneuvolassa rokotteista, sen vuoksi että olisi ollut vanhemmilla aikaa miettiä, miten haluavat antaa rokotteet. Kaikki kerralla taikka viimeinen rokote, kuukauden jäljessä. Siinähän se oli valittava, vaikka kuinka hirveetä se rokottaminen onkaan, niin valitsin kaikki kolme. Helpollahan se menee kun laittaa kaikki samaan syssyyn. Lulu sai siis kaksi rokotetta molempiin reisiin ja yhden olkavarteen.

 Se oli niin hirveää kun ensimmäinen piikki laitettiin. Ehkä äiti oli tässä se, ketä jännitti eniten, mutta lulu oli sitten se, joka huusikin sen edestä. Onneksi tyttö rauhottu tosi nopeasti äidin syliin, josta sai neuvolatädiltä kehuja.

 

Viimeiset rokotteet kun saatiin annettua, tehtiin muutama testi. Pinsettiote, joka oli kyllä aika hauska. Lulu sai poimia lattialta pienet helmet, joissa oli molemmissa päissä kaksi helmeä langan päässä.  Oli kyllä hyvä ote neidillä. Toinen testi oli kuulo. Likka syliin ja täti meni meidän taakse, hienolla " taskulampun" näköisellä vempeleellä ja paineli "äänimerkkejään". Hienosti meni myös se.

 

 

Neuvolassa meni aikaa reilusti yli tunti. Lulukin viihtyi lattialla leikkien ja tutkiskellen uteliaana uutta ympäristöä. Paljon oli asiaa ja paljon sain myös lisää uutta tietoa. Vanhemmat saivat paperihommia, seuraavalle lääkärineuvola käynnille. Korvatkin katsastettiin varmuudeksi, jos olisi löytynyt jokin selitys öisille valvojaisille. Onneksemme ne olivat puhtaat. ♥

 

 

Iltaa kohden lulu oli hieman kärttyinen, johtuen tietenkin annetuista rokotteista. Nyt neiti meni aikasin nukkumaan ja itse pääsi viimein raapustamaan kuulumisia tännekkin. Nyt mekin taidetaan painua unille, kun luultavammin äiti saa taas tänä yönäkin pomppia edes takaisin lulun kanssa. Huomenna alkaakin synttäreiden kunnollinen järjesteleminen ja tarjoilujen hankinta. Enkä vieläkään tiedä minkänäköisen synttärikakun teen.. Apuaa..

 



 

Lulu 1v

Tasan vuosi on siitä, kun maailmaan syntyi täydellinen tyttö. Pisteillä 9/9/9. Pituudella 49cm, painolla 3860g ja pipoineen 36cm, terve tyttö, täynnä rakkautta♥

Ensimmäiset kuukaudet vain syötiin, itkettiin ja jokseenkin myös nukuttiin. Meillä oli koliikki vieraana tuolloin. Ainoa nukutuskeino oli koliikin aikana, "keinuttelu olalla". Öinä jolloin vain huudettiin pääpunaisena, oli hiustenkuivaaja kova sana. Se oli keino saada pikkuinen silloin hiljaiseksi, hetkeksi rauhottumaan, ennen uuden huudon aloittamista. Kaikki nukutuskeinot kokeiltiin silloin. Jumppapalloa myöten.. Imetyksen lopetettua ( 2kk jälkeen)  siirryttiin pullomaitoon, ja sen jälkeen meillä nukuttiin yöt putkeen, vähint. 9h, ilman yösyöttöjä. Silloin meille muodoistui myös jonkin näköinen unirytmi.
  Hyvin on koko vuosi mennyt, eikä ole ollut mitään sairasteluita, lukuunottamassa näitä flunssailuita. Nyt pitää koputtaa puuta, että mitään ei tulekkaan. Lulu kasvaa ja oppii nopeasti kaikkea. Kaikkea mitä ei edes vielä tarvisikaan. :D  Tässä vähän tietoa lulusta, kuluneen vuoden aikana, joista osa on jo voinut ja on varmastikkin ollut esillä täällä;

• Ensimmäisiä hymyjä me saatiin jo n. kuukauden ikäisenä.
• Ristiäise 25.11. -12

           - Lulu Anna Vadelma

• Lelujen vieminen suuhun aloitettiin jo kolmen kuukauden iässä, mikä jatkuu vieläkin. :D
• Ensimmäinen kääntyminen mahalleen tuli päivää ennen neljää kuukautta.

          - Neljän kuukauden tienoilla aloitettiin soseiden maistelut.
           Hyvin upposi hedelmäpiltit.

• Ensimmäiset kunnon jokeltelut viiden kuukauden äissä.

          - Kinkkuherkku oli herkkua. Nokkamukistakin juotiin ensimmäisen kerran.

• Istuttiin ilman tukea kuuden kuukauden ikäisenä.

          - Kuuden kuukauden ikäisenä neuvolassa kehuttiin aurinkoiseksi tytöksi.
            Painoa kertyi  puolessa vuodessa 7700g, pituutta 66cm ja pipo 43cm.
            Päiväunia meni 2-3 kertaan päivässä, riippuen miten oltiin herätty.
            Syöttötuolissa istumisia.

• Konttamaan lähdettiin vasta seitsemän kuukauden iässä.

          - Siirryttiin myös omaan huoneeseen nukkumaan.
          - Ensimmäiset ala-etuhampaat puhkesi.

• Kahdeksan kuisena meillä taputettiin käsiä innokkaina ja päristeltiin.

            - " Hyväntuulinen tyttö, konttaa ja nousee tukea vasten".

• Kymmenen kuukauden ikäisenä maisteltiin jo paljon erillaisia ruokia.

           - yhdeksän kuukauden tienoilla aloitettiin maitotuotteita.
           - Osaa antaa suukon ja halin.

• Yksitoista kuukautta, ja otettiin ensiaskeleet viikko sitten.

           - Oli ensimmäisen kerran yökylässä.

Nyt lulu on 12 kuukautta.. Ensimmäinen vauva-vuosi takana ja joka päivä opitaan uutta ja tullaan oppimaan.
1 -vuotis neuvola on pian, valokuvauksille aika varattu ja hammashuoltoonkin tulossa kutsu. Synttäri juhlia vietämme vasta viikonloppuna. Seuraavaksi alkaakin taaperon-vuosi! :)

Teksti on vähän myöhässä julkaisustaan, mutta tää neiti on vieläkin hereillä. Pomppii justiinsa jaloissa ja yrittää painella nappuloita. Miksi häntä ei nukuta? No me käperrytään tuonne sänkyyn peiton alle yhdessä, jospa neitonen nukahtaisi.

Syksy alkaa

 

Kuin myös syksyiset lenkkeilyt. Huonojen yöunien jälkeen, puen päälleni lenkkeily vaatteet, sekä tuulitakin ja jalkineet. Laitan korvanapit korviini ja musiikkia soimaan. Nyt voin rentoutua ja herätä kunnolla tähän aamuun.

Syksy-tuuli puuskuttaa korvanappien läpi ja vilpoinen ilmavirta kulkeutuu tuulitakin lävitse. Sää on hyvä ja ilma raikas. Kuuntelen korvissa soivaa menevää musiikkia ja yritän saada mieleni virkeämmäksi. Turhat murheet unholaan ja hetkeksi pois koti-arjesta.
  Juoksu matka alkaa, kun hurjat sunnuntai huristelijat, eivät päästä lenkkeilijää suojatien yli rauhassa. Syksyn puuskaiset tuulet, saavat lenkkeilystä kauniin näkymän, lehtipyörteineen. Pienet neulaset lentelevät ilmassa ja takertuvat hiuksiin. Maa on täynnä eriväriä isoja vaahteranlehtiä, joiden päälle astuessa kuuluu ihana rouske. Näkymä on kaikinpuolin kaunis. Ei ole enää vain vihreää, vaan nyt on myös väriä!
  Seutu on jokseenkin hiljainen. Ihmisjoukko potemassa varmaankin sunnuntai-kapulaa, kun ei kuuluu meteliäkään. Kierrän nuorisotilojen takaa, katsoen miten nykyajan nuoret ovat saaneet hajotettua tulevien "rakennuksien" suojamuovejakin. Ei nuorisoa maillahalmeilla. Vain yksi pahaenteinen mies kaljakasseineen kävelee vastaan, näyttäen haluavansa sanoa jotakin. Tyytyväisenä hidastelen matkaa, nauttien tästä raikkaasta ilmasta ja syksyn tuoksusta. Ylipäänsä tästä hiljaisuudesta, mitä saan puolisen tunnin verran. Rakastan ulkoilmaa, rakastan lenkkeilyä ja vielä enemmän syksyä.

Kännykän Sports-trackerin mukaan matkaa oli kertynyt n.3km. Juuri sopivan pieni matka näin aamulla, tyhjään vatsaankin vielä. Jospa nyt taas saisin itseni innostettua enemmän pihalle raittiiseen ilmaan. Jaksaa taas paremmin ja saisi väsytettyä itsensä aikaisin nukkumaan, tämän pikkuisen yövalvojan kanssa.

Miten te tykkäätte käydä ulkona, nyt kun ilmatkin viilenevät ?

Mitä tykkäätte syksystä ?

Snicker-Muffinit

 

2 patukkaa snickersiä

150 g margariinia
1 ½ dl sokeria
2 munaa
3 ½ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 ½ rkl kaakaojauhetta
1 ½ dl maitoa tai kermaa

 

Pilko snickersit. Vaahdota margariini ja sokeri. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Yhdistä kuivat-aineet ja lisää taikinaan maidon/kerman kanssa. Lisää lopuksi snicker-rouhe, nuolijalla sekaisin. Paista uunissa 225 asteessa n.12-15min. Koristele esim. Kermavaahdolla.

 

Näitä tuli tehtyä pikkuveljen käydessä kahvilla ja ollessa koko ehtoon meillä, pelaamassa super pelottavaa peliä. :D Lulukin maltto mennä nukkumaan vasta tunti sitten, enon lähdettyä. Jospa pikkuinen nukkuisi koko yön, niin mekin saataisiin nukkua enemmän kuin neljä tuntia.

 



 

Blogille uusi nimi?

Lukijat ja anonyymit! Ehdotelkaa uutta nimeä blogille. Aloitettuani bloggaamisen, pongasin nimen lehden keskiaukeamalta, rivien välistä. Silloin ei tullut mieleen mitään erityistä nimeä, koska blogin aloittaminen oli niin vierasta. Otsikko; " Sinä olet minulle tarpeeksi suuri tähti", edes liity yhtikäs mitenkään blogiini. Se kuulosti silloin hyvältä, kun en tiennyt blogin perustamisesta mitään. Tutustuttuani enemmän kirjoittamiseen ja muiden bloggaamiseen, olen sitä mieltä, että nimi tarvitsee uudistuksen. Pää lyö kuitenkin tyhjyyttä myös tässäkin kohtaa. Joten nyt vähän jeesia, ja ehdottelemaan uutta nimeä. Kaikki nimi ehdotukset otetaan avosylin vastaan. :)

Potkuauto

Näin meillä ajetaan takaperin potkuautolla. Vielä ei olla kekattu, että autolla pääsee huristamaan myös eteenpäin.  :)

Täksvärkkipäivä

Suoraan tet-viikolta palannut pikkusiskoni, tuli heti perään meille täksvärkkipäiväksi. En ollut varannut mitään hommia siskolleni, mutta ainahan löytyy jotakin puunattavaa. Meinaan ikkunanpesua! Sisko pesi takaoven kaikki lasipinnat ja keittiö-olohuone-lastenhuoneen sisä -ja ulkopinnat. Väli-ikkunoita ei ruvettu edes availemaan, eikä ne edes näyttäneet olevan niin likaisiakaan. Lisäksi imuroitiin, pestiin lattiat, pyyhittiin pölyt, pestiin pyykit ja siivottiin myös vaatekaappi. Tehtiin siivouksen jälkeen vielä ruokaa ja leikittiin Lulun kanssa ennen tädin kotiin paluuta. Nyt on kotipuhdas ja hyvällä omatunnolla osallistuttu sydänlapsien ja -aikuisten ry:n järjestämään päivätyökeräykseen, synnynnäisten sydänvikaisten lapsien ja nuorten hyväksi. ♥



 

 

Sisustuskuva

Pientä yksityiskohtaa tuomaan seinälle. Askarreltiin tämä pöllö siskon kanssa, lastenhuoneen askartelukirjan mallista. Tykkään kovasti näistä pöllökuvista myös sisustustarroina, mutta en halua kiinnittää sellaisia meidän vuokra-asunnon seinille. En ole tutustunut tarroihin vielä kunnolla, mutta voisin veikata, että ne ei lähde tapetista pois, jättämättä jälkeä. Tulevaisuudessa asun omakotitalossa, jonka seinille ei ole tulossa tapettia, kuin korkeintaan muutamalle seinälle. En ole tapetin suurin ystävä. Meidän olohuoneessa, olisi tarkoitus jossakin välissä, vaihtaa olohuoneen yhden seinän tapetti, muun väriseksi ja haluaisin myös samalla poistattaa muiden seinien tapetit ja laittaa niihin mielummin maalipinnan. Maalipinta on minusta siistimpi.
Vuokra-asunto kun on, niin ei käy ihan kädenkäänteessä nämä suunnittelut.
Jos nyt en kuitenkaan ala jaarittelemaan pinnoista, vaan pysyn aiheessa.

Sisustuskuvasta tuli mielestämme liian pieni, mutta eiköhän se voi koristaa huonetta jonkin aikaa sellaisenaan. Tosin taulut ei minusta sovi tuon kuvan kanssa yhtään, mutta muille seinille ei kuva omaan silmään sopinut. Lulun huone ei ole vielä valmis, mitä olen suunnitellut. En ole ehtinyt vielä kuvailemaan neidin omaa huonetta, jossa nukkui ensimmäisen yönsä, ollessaan seitsemän kuukauden ikäinen. Joitakin pieniä yksityiskohtia vielä puuttuu.
Lastenhuoneesta kokonaisuudessa myöhemmin lisää.

1v Kutsukortit

Jotka tilasin suoraan netistä kuvan kera. Vaikka en itse ruvennutkaan tällä kertaa askartelemaan kutsukortteja alusta loppuun, niin kuin Ristiäiskortit tehtiin siskoni kanssa, ovat silti tilatutkin kortit hienoja, omalla käsialalla varustettuja.
 Itse tykkään tilata kuvia, julisteita, kortteja ja lahjoja Ifolorin kautta. Ne ovat tosi edullisia ja toimitusaikakaan ei ole kuin muutama arkipäivä.
 Kirjoitin vain tervetuliais- tekstin kortin kääntöpuolelle, vaikka ensin piti kirjoittaa pieni värssykin, mutta ajattelin sen olevan liikaa;
 "Syyskuun kahdeskymmenesneljäs päivä täytän jo yksi vuotta, joten emme juhli suotta. Vauvantuoksu muistojen laatikkoon jää, kun alan eteenpäin taapertaa tätä elämää. Tulethan tärkeää päivääni viettämään. "

Tervetuloa

Lulun 1v syntymäpäiville

kotiimme, su 29.9 klo.14.00

Ensiaskeleet

Vietimme alkuillan Lulun kanssa kaksin. Leikkien, kikatellen, naksutellen ja toljottaen tv-ohjelmia. Lulun tarvitseman huomion, käytin hyödyksi opetellen kävelemään. Likka seisomaan ilman tukea ja siinä lähellä yrittäen kutsua itseäni kohti.
Ensimmäinen yritys ja likkahan otti pieniä, huteria askelia, hurjat neljä! Äitikin oli yhtä innoissaan pienistä askelista, kuin myös neitikin. Ja mehän harjoteltiin vielä moneen kertaan uudelleen. Isi ei ollut näkemässä ensimmäisiä ensiaskelia, mutta jaksoi neiti myöhemmin näyttää isillekkin, miten nostaa töppöstä toisen eteen.

Kohta tuo meidän pieni-iso-tyttö kävelee jo aivan itse! ♥

Yökyläreissu!

Oli hiljainen ilta. Ei naurua, ei itkua, ei epämääräistä höpötystä eikä soittokellon ääntä. Nukkumaan mennessä olen aina tottunut kuulemaan pienen tuhinan lastenhuoneesta, sen pienen tutin kaipuu mutinan. Viime yönä en kuullut mitään. Kävin ennen yöpuulle menoa, vielä katsomassa lastenhuoneen tyhjää pinnasänkyä, ja se nosti suuren kaipuun pieneen rakkauspakkaukseen. Tiesin kuitenkin, että pikkuisella on varmasti kaikki hyvin.
  Toivoin nukkuvani makeat yöunet, heräämäti ollenkaan, kun siihen oli mahdollisuus. Heräsin jo aikaisin aamulla, peräti kolme kertaa, todeten, että "eihän mun tarvii edes vielä nousta". Noustuamme vasta puolenpäivän jälkeen, sain nauttia aivan kaikessa rauhassa rakkaani kanssa aamupalasta. Hiljaisesta sellaisesta. Sain keittää aamukahvimme ilman jaloissa rimpuilua, syliin ottamisesta ja jatkuvaa kieltämistä, mihin ei saa koskea, kaikessa rauhassa. Se tuntui siinä kohden aivan toisenlaiselta. Peräti oudolta.

Viime yönä jutusteltua mieheni kanssa, pohdittiin yhdessä tätä hiljaisuuden eloa. "Millaista meidän elämä olisi jos meillä ei olisi lasta". En osaa enää edes ajatella, sitä elämää kun ei ollut lasta. Nyt mulla on kaikki! Ihana rakas tyttäreni ja aivan ihana höpsö mieheni, joita ilman en edes halua elää ♥

Pienen kahvikakun valmistuttua, lähdettiin hakemaan pientä murustamme kotiin. Ihana hymy valloitti ovesta astuttua sisälle, ja äiti oli enemmän kuin innoissaan, saadessaan pienen ihanan tytöntyllerön halittavaksi.


 Yö oli mennyt tosi hyvin, vain pienillä itkuilla. Mammalassa oli tädin lisäksi ollut muitakin tyttösiä, joten Lululla oli ollut monta silmäparia leikkimässä. Päiväuniakin oli tullut nukuttua muutama puolitoista tuntia. Taisi ensimmäinen yökyläily olla kivaa ja touhukasta, kun nytkin tuolla pinnasängyssä tuhisee pimu, viimeisiä päikkäreitä ennen nukkumaan menoa.

Kerättyämme voimia pitkillä unilla, jaksaa taas valvoa rikkinäisiä öitä. Taas alkaa tavallinen arki, ja meidän isi menee sairaslomaltaan töihin. Me tyttöset jäädään taas kaksistaan kotiin, viettämään meidän arkea.

Liikunnan iloa

Tämä yleinen flunssa-virus löysi tiensä meille jo pariviikkoa aikaa ja jatkuu edelleen minulla. Lulunkin pieni nenu valui hetken aikaa, mutta nyt tyttö on jo hieman paranemaan päin. Toivon vain että tämä minun joka vuotinen yskä, ei nyt mitenkään tartuisi neitiin.

Liikunta on siis hieman jäänyt väliin, kun sain moitteita liikkumisesta flunssassa. Pariin päivään ei ole lenkkeilty eikä tehty mitään muutakaan, mikä harmittaa! Eihän sille mitään voi jos on kipeä! Eilen kuitenkin, lähdettiin ystäväni kanssa zumbailemaan. Se oli kivaa ja siitä pystyin nauttimaankin, vaikka oli hieman flunssainen. Ensin ajattelin, että en todellakaan jaksa mitään hikijumppaa tässä olotilassa, mutta kyllä kannatti kokeilla. Siellä mennään oman hyvinvoinnin mukaan, miten itsestä tuntuu, eikä se ole mitään pakosta menemistä. Me mennään ensiviikolla uudestaan! Oli sen verran kivvaa! Pitää vaan varautua isompaan vesipulloon.. :D


Torstaina alkaa myös kahvakuula. Mennään miehen siskopuolen kanssa yhdessä kokeilemaan, jossa toivon mukaan tulee käytyä joka torstai-ilta. Uskon, että tähänkin löytyy yhtä paljon tarmoa kuin zumbaankin. Vielä kun tämä flunssa helpottaisi, niin pääsisi taas pitkille hikilenkeille!


Olen hyvin tyytyväinen sen suhteen, että painonhallinta on lähtenyt hyvin käyntiin, mikä oli tavoitteenikin. Viimeksi kun olen vaa'alla käynyt, näytti lukema n. 6 kg kevyempään päin. Nyt paino on pysynyt samana, eikä tunnu oikeen laskevan, mutta kohti tavoitetta mennään pikkuhiljaa.
Ruokapuoli meni osittain kanan ja rahkan kanssa, millä jatkan edelleenkin. Välillä ei vaan tunnu ruoka maistuvan, mutta pakko on syödä, että jaksaa touhuta kohta vuoden täyttävän pirpanan kanssa, jolla riittää menopäätä ympäritaloa.

Kertokaa te, mitä kaikkea "kotijumppaa" voisi harrastaa näin flunssan alla? Mikä nyt ei kauheesti vaatisi mitään hikijumppaa, kun sitä nyt ei kerran saa harrastaa.

Pikaisia paranemisia kaikille, jotka tämän syksy flunssan on saanut!