tiistai 23. lokakuuta 2012

Ostoksia.

Nyt kirjoitan pitkästä aikaa kun taas ehdin.

Viikonloppuna lähdettiin pitkästä aikaa käymään jossakin muuallakin kuin vaan täällä paikkakunnan lähikaupassa. Lähdettiin vähän isompaan liikekeskukseen, katselemaan mulle talvitakkia. No löytykö sellaista. (?) Eipä löytynyt, ja olen siitä erittäin pettynyt. Ilmat kun alkaa kylmenemään ja en kyllä tarkene enää kauaa tuollasella tuulitakilla. Netistäkin niitä tuli katottua, mutta hinnat on huimia. Ehkä pitänee vielä katsella ja jos viikon aikana sais hommattua, että tarkenee sitten vaunuilla pitempiä matkoja. :)

Kuitenkin kaupoilta tuli ostettua ihanat kengät! Tälläisillä kuljin koko viime vuodenkin, ja tuloksena oli se että pohjat irtos. :D Että kannattaahan ne kengät puhki kuluttaa ennen kuin ostaa uusia. 



 Kuten myös talvea varten pitää kaula- että niska suojata hyvin, niin ostimpa uuden paksumman tuubihuivinkin. 





Kävimme siis V:n kanssa kaksin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ostoksilla, ja ostimme pikkuisellekkin tuliaisia. 

V:n valitsema huppari ( Menee kyllä tovi kun sopii päälle. )

Ostos mitä pienellä mentiin hankemaan alunperin olisi ollut ulkoiluun haalari, mikä ei olisi vielä liian paksu. Meillä on vain kokoja 70 kaikki, ja harmittaa kun se oikeen hukkuu niihin. Eikä mistään löytynyt mitään "kevyempää".  Ja olis se varmaan mukava pienestäkin kun olisi sopiva vaate päälle, niin voi sitten vaunuissa ja turvakaukalossa olla rennosti. Vaikka eivät he vielä mitään ymmärräkkään vaatteiden päälle.

Mutta saipahan äitikin hetken omaa aikaa, ja rauhan kotiaskareista kun pääsi ihmisten ilmoille enempi. Seuraavalla kerralla pikkuinen sitten mukaan, katselemaan ja kuutelemaan enempi maailmaa. Ja että tottuu kaupassa olemaan, tosin nukkuis vaan sen hälinän keskellä. :P

                                     

perjantai 12. lokakuuta 2012

YöValvojat.

Unirytmi... Mitä se edes enää tarkoittaa (?)

Täällä ollaan valvottu nyt melkeen viikon ajan aina vaan yöt. Baby nukkuu hyvin päivät, mutta auta armias kun alkaa kello kilahtamaan seitsemää. Silloin kuuluu makkuukammarista pienen tuhisijan ääntä, itku valtaa pian koko huoneen. Äiti rientää paikalle ja nostaa pienen tyttösen sängystään ja hyssyttelee. Itku helpottuu ja kaikki on taas hyvin. Ilta menee rattosasti pienen kanssa, siinä jutellen ja pomputellen. Kun alkaa äiti olemaaan aivan kuitti ja tahtoisi vain käpertyä sänkyyn ja vetää peiton korville ja nukahtaa. No mitähän se kello silloin olisi (?) Kello lyö 12, pieni touhuttaja on vieläkin hereillä. No siinä se iltaa siis jatkuu vieläkin kunnes alkaa itkukohtaukset. Mikään ei kelpaa. Kuulee kun massu kiertää ja ainoa tapa hiljentää edes hetkeksi on hypytellä sitä vähän ja laittaa fööni päälle. :O Siis mitä ? Tämä tyttö voisi vaikka nukahtaa kun kuulee föönin hurinan. Siinä sitten olen syöttänyt tämän vielä yöllä 3 maissa.. No ei auta ruokakaan. Itku vaan jatkuu ja jatkuu. Viimein nukahtaa joko äidin tai isän rinnan päälle kun kello on jo 04.30-05.00.. Silloin pääsemme mekin nukkumaan, joko vain muutamaksi tunniksi tai sitten jopa neljäksi. Ja aamulla on asiat taas toisin. Sama rumba jatkunut tämän viikon ajan. Unirytmi voisi mun puolesta alkaa jo kehittymään. :D

Voi pientä. :(


Äidin vaisto alkaa pikku hiljaa sanomaan niin, että aloittamamme rela-tipat viime viikolla, alkaa olemaan tämän syy. Tiistaina olin unohtanut antaa tipat, niin vältyimme turhalta itkukohtaukselta yöllä. Veikkaan kun tämän tytön vatsa hieman kiertelee, näemmä vain iltaisin niin nämä tipat "pahentaa sitä", kerran saa jo äidinmaidosta tarpeeksi suojaavia vastustuskykyjä, niin entäs jos saa liikaa näiden tippujen kanssa. Ja massu alkaa vaan enemmän vääntelemään. Voisiko olla näin (?) Siispä jätin ne tänäänkin pois, kokeillaakseni, auttaako se mitään. Jos ei, voisin alkaa veikkamaan koliikkia.

Nyt pikkuinen on nukkunut hienosti kolmen jäljestä, ja todennäkösemmin alkaa heräilemään tunnin päästä. Eli siis olisiko minun pitänyt levätä myös tämä aika kun pieni nukkuu.. Ehkä, jos yötä ei taas nukuta. Mutta kun en vaan saa unta, ja kerrankin kun sain omaa aikaani kun mieskin nukkuu niin voin vallata koneen. :D Tosin olisi kivempi hyödyntää tämä aika johonkin mieluisaan, kuten ulkona käymiseen, mutta hui! Ei sinne voi enään mennä ku ilma vaan kylmenee iltaa kohden. Mutta sainpahan tiskattu, laitettua pyykit ja tehtyä ruuan valmiiksi. Harmi vaan kun ruokarythmikin menee ihan sekasin, kun syö aina sillon kun vaan ehtii.



                                   

torstai 4. lokakuuta 2012

Kotiin arkeen.

Onnellinen pienen tytön äiti. Suuresta massusta on siis päästy kuten myös synnäriltä. Kotiin arkeen on aina mukava palata, kun täällä menee niin hyvin. Synnärillä tuli öitä valvottua monta tuntia putkeen, itkun vuoksi ja unet jäi vähälle kummallakin. Kotiin saavuttua, tyttösemme nukkuu yöt hyvin, vain muutama yö herääminen syömään ja vaipan vaihtoon. Sitten saa äiti & isikin nukkua. :) ( On se vaan jotenkin kumma juttu, kun isi ei herää öisin pikkuisen itkuun. Nukkuu kuin tukki vieressä :D)



Meidän tyttö syntyi  24.9. klo. 19.06 Painoa 3860 g ,  pituutta 49 cm ja pipo 36 cm

   Kotiin saavuttua, lähtö painoa oli 3665 g. Tiistaina neuvolatädit sitten kävi kotikäynnillä ja punnitsi tytön ja painoa oli kertynyt 3940 g. Paljon rakkautta riittää tytössä <3 Ensiviikolla on ensimmäinen neuvola käynti, joten silloin näkee kuinka paljon on pituutta tullut palleroisellemme.

Ensimmäinen kuva kotona. <3
       Kotiin saavuttua on vieraita käyny sit joka päivä! Tuntuu, että ihan liian tiheestikkin. Jos haluaa yhdenkin päivän olla vaan, niin viestiä voi pukata että " voiko tulla vaavelia kattoon". No eihän siinä kehtaa kieltää, ellei oo aivan pakko. Onneks kotiin paluu sujui hyvin niin on vieraita otettukkin vastaan. Muuten ei varmaan oltaisi viikkoon, jos sama rumpa synnäriltä olisi jatkunut. 
     Yksi parhaista vieraista, tai no ei vieraista minulle. Vaan oma pikkusiskoni, on ollut niin innokas näkemään pikkuisen jo synnäriltä asti. Itkua oli päästellyt kotoa kun kuuli, että pieni oli tullut. Rupesi ihan minuakin itkettämään. Se hetki kun hän otti vaavin syliinkin, sai melkein minut kyynelehtimään. On ne sellaisia hetkiä!

Tädin sylissä ensimmäisen kerran. <3
 Viikossa tyttö on kasvanut hurjasti, joten lähetin isukin vauvan vaate-ostoksille maanantaina. Edes muutama vaate, jossa olisi ne söpöt "käsitaskut", jotta pieni välttyisi raapimiselta. Vaikka koko 50 meneekin vielä, niin ne taskut oli ehdottomat äidille! Tosin tiukaksi ne käyvät pian kun niin hurjaa vauhtia kasvaa.

Isin ostamat vaatteet. <3
Nämä kaksi täyttävät sydämmeni! <3