Ensikäynti & Neuvolakuulumiset

Tänään oli ensimmäinen ensikäyntini toisesta raskaudesta. Samalla oli Lulun neuvolakäynti, jossa katsottiin painoa ja pituutta. Saatiin lappusta ja lippusta luettaviksi jälleen kerran, vaikka tuttua tää jo on. Ensiviikolla meillä oli rakenneultra+nt-tutkimus, jossa samassa yhteydessä käyn verikokeilla tarkistuttamassa ne samat arvot kuin viimeksikin.

Neuvola käynti oli Lulun osalta aivan perus niin kuin muutkin, tässä välissä ei tarvitsisi edes käydä katsomassa mittojen muutoksia, kuin vasta 1v6kk ikäisenä kun on lääkärineuvola. Me ollaan sovittu meidän neuvolatädin kanssa, että käydään 2-4 kk välein katsomassa mittoja, koska minusta on hyvä saada tietyin väliajoin mitat Lulun kirjaan. Tietää vähän paljon tulee painoa/pituutta kuukauden aikana.

(Lulun 1v 2kk mitat suluissa)

Paino 11,640kg ( 10,860kg)

Pituus 80cm (76,2cm)

Pipo 47,8cm (47cm)

Kasvu tasaista

Touhukas tyttö

Terveenä ollut.

Minun osaltani katsottiin verenpaine (118/65). Paino ja kuunneltiin sydänäänet. Muistaakseni th sanoi että sykkeet meni sinne 150. Kuulemma tässä vaiheessa niitä ei vielä kuunneltaisiin, mutta olin niin odottanut tätä päivää, että saan nauhottaa äänet puhelimeen, ja näyttää miehelle, joka ei päässyt mukaan. Löydettiin loppujen lopuksi vauvan syke, kun sillä niiden laitteella ei välttämäti olisi vielä näillä viikoilla löytynyt. Viikkoja kasassa on 10+3.

Lulu on aina ollut vähän omaperäinen sen suhteen, että miten reagoi uusiin asioihin, esim, mihin äiti joutuu. Sdänääniäkin alotettamassa kuuntelemaan, Lulu sai kauhean itkuraivarin, kun makasin sängyllä ja th siinä laittamassa geeliä vatsalle. Lulu luulee, että äidille tehdään jotain pahaa kun siihen nyt jouduin. Neiti rauhottu onneks vihdoin ennen sydänäänten löytymistä, että sain nauhotetuksi hieman. Lulu rupee joskus sillonkin itkemään ihan kamalasti, jos joku tulee ja halaa mua, taikka kutittaa niin että oikeen räkätyttää. En oikeen ymmärrä mikä siinä on.. :s Äitin pitäis varmaan aina olla vakavana. Tai sitten se on niin kiintynyt.

Niin ja ettei vielä tärkein unohdu. Laskettuaika on 11.8.2014! Iiks. Vähän jo jännittääkin, vaikka aikaa on. Seuraavia uusia aikoja saatiin 3kpl, ja vielä kun ne kaikki muistais ajallaan. Ensiviikkoa odotellessa. Nyt hetkeksi leputtamaan silmiä, ennen Lulun päikkäreiltä heräämistä. Illalla tiedossa vähän kahvakuula meininkiä ja loppu ilta toivottavasti rentoutumisen merkeissä. 

Tässä teillekkin kuultavaksi meidän pienen "mustikan" sydänäänet! ♥ Sekä Lulun viime aikaiset suosikit kuvina! ♥

Vauva nro 2

Yllätys josta viime postauksessa mainitsin, tulee tässä.

Lulusta tulee ISOsisko elokuussa. Meidän perheeseen tulee toinen vauva. Olen niin onnellinen ja samalla vieläkin ehkä vähän "shokissa". Onhan Lulu kuitenkin  vielä pieni, mutta lapsille tulisi pieni ikäero ja olisivat toisilleen vielä leikkitoverit.
 Tässä eniten pohdin asumisjärjestelyitä. Meidän rivarissa on kuitenkin n.63 neliöö, ja Lululla on tällä hetkellä käytössä oma huone. Me majailemme mieheni kanssa olohuoneessa kun ei enempää huoneita ole. Kyllähän tässä pärjäisi siihen asti kun, vauva nro 2 tarvitsee oman huoneen. Kaikki aikanaan.

Kävin viime viikolla alkuraskauden ultrassa, varmistamassa, että vauvalla on kaikki hyvin. Olen joutunut kärvistelemään n. 3-4 vkoa kovista vatsakivuista, ja halusin päästä varmistamaan että vatsastani löytyy elämää. Sieltähän löyty viikoilta 9+5 lyövä kultakimpale. Sydänäänet kohdillaan.
 Parin viikon päästä rakenneultra käynti, ja huisia että haluan jo tietää kumpi on tulossa ja että kaikki on hyvin. Saa ihailla taas niitä pienen pieniä lastenvaatteita lastenosastolta.

Tulevalla viikolla on ensimmäinen ensikäynti neuvolaan ja samalla Lulun 1v3kk katsastus.

Voisin kirjoitella sillon paremmin, paremmalla ajalla. Voisin hieman myös kertoa tämän raskauden oireista, mitä viime raskaudestakin kerroin. Pysyy kärryillä tämä bloggerikin kun saisin päivitettyä ajan tasalle.

Nyt kutsuu nukkumatti kauratyynyn kera!

Vuosi 2013

Blogi on ollut hiljaisuuden puolella jo tovin. Siihen löytyy syynsä, jota en paljasta aivan vielä teille. Kerron tässä postauksessa lyhyesti meidän vietetystä uudesta vuodesta, koska kello on jo paljon, ja olen todella väsynyt raapustamaan, mitään sitä sorttia, mitä blogini etusivu täytyy muiden ruksittaneen. Tässä tulee silti jotakin löpinää.

Vietettiin uusi vuosi kotona, hiljaisissa merkeissä, ainakin melkein. Pikkusiskoni tuli yökylään jo maanantaina ja vietti meidän kanssa uudenvuodenaaton. Vuosi vaihtui perinteisesti täällä klo.18.00 koululla ampuneista raketeista. Me lähdettiin koko porukan kanssa niitä katsomaan. Lulu oli aivan tohkeissaan ensimmäisten rakettien kohotessa taivaalle. Se oli ihmeellistä, poksahtamista ja yhtä heilumista. Lulu viihtyi tosi hyvin vartin, raketteja katsellessa.
 Ammuskelujen jälkeen tulimme kotiin syömään uudenvuoden erillaista ruokaa. Tarjolla oli; ranskalaisia, nakkeja, erillaisia kasviksia, dippia, lihapullia, sipsiä, tacolastuja ja patonkia. Kaikki oli superhyviä ja lulukin popsi meidän edestä nakkeja.
  Syömisien, leffan ja leikkimisen jälkeen, lulu meni aikaisin nukkumaan. Me pelattiin siskoni kanssa korttia, pälätettiin ja tehtiin niitä näitä. Yhtentoista aikoihin alkoi jo kauhea pauke, meidän läheisyydeltä ja siinä tovin kuunneltaessa olin aivan varma, että likka herää, eikä malta enää nukkua. Mutta nukku koko paukutuksen ajan kuin tukki!
  Lähdettiin siskoni ja mieheni kanssa 00.00 ulos katselemaan raketteja ja toivottamaan uusia vuosia. Soitettiin isosiskollemme synttäripuhelu, kun hän juhii vuosia näin vuoden vaihteessa. Mentiin vielä siskon kanssa hyytävän kylmään tuuleen kävelemään keskustaan päin, kun sieltä tuli suurimmat raketit, joita päästiin vähän ikuistamaan huonolaatuiseen kameraan.
  Mulla oli tosi kivaa kun sisko vietti meillä uudenvuoden! En ois parempaa koti-iltaa toivonutkaan, kuin oma ihana rakas Lapseni, joka ymmärsi tänä vuonna joulun ja uudenvuoden merkitystä, ihanan pikkusiskon joka osaa pitää seuraa ja tietenkin ei vähäisempänä, oma rakas mieheni, jonka silmät kiiluivat tietokoneruutua pitkin, melkein koko loppuehtoon. :D
   Eikä siinä vielä kaikki. Mainitsin Lulun nukkuneen kuin tukki,  niin kukas mahtaa sängystä pomppasta ylös kun kello kilahtaa puoli kolme yöllä.. Siinä jo ehdein sanomaan omille unilleni hyvästit, mutta puolitoista tuntia myöhemmin, pääsin itsekkin yrittämään nukkumista, kamala vatsakipu seurana.

Lyhyesti kerrottuna, meidän uusi vuosi oli tämännäköinen.