Vuosi 2013

Blogi on ollut hiljaisuuden puolella jo tovin. Siihen löytyy syynsä, jota en paljasta aivan vielä teille. Kerron tässä postauksessa lyhyesti meidän vietetystä uudesta vuodesta, koska kello on jo paljon, ja olen todella väsynyt raapustamaan, mitään sitä sorttia, mitä blogini etusivu täytyy muiden ruksittaneen. Tässä tulee silti jotakin löpinää.

Vietettiin uusi vuosi kotona, hiljaisissa merkeissä, ainakin melkein. Pikkusiskoni tuli yökylään jo maanantaina ja vietti meidän kanssa uudenvuodenaaton. Vuosi vaihtui perinteisesti täällä klo.18.00 koululla ampuneista raketeista. Me lähdettiin koko porukan kanssa niitä katsomaan. Lulu oli aivan tohkeissaan ensimmäisten rakettien kohotessa taivaalle. Se oli ihmeellistä, poksahtamista ja yhtä heilumista. Lulu viihtyi tosi hyvin vartin, raketteja katsellessa.
 Ammuskelujen jälkeen tulimme kotiin syömään uudenvuoden erillaista ruokaa. Tarjolla oli; ranskalaisia, nakkeja, erillaisia kasviksia, dippia, lihapullia, sipsiä, tacolastuja ja patonkia. Kaikki oli superhyviä ja lulukin popsi meidän edestä nakkeja.
  Syömisien, leffan ja leikkimisen jälkeen, lulu meni aikaisin nukkumaan. Me pelattiin siskoni kanssa korttia, pälätettiin ja tehtiin niitä näitä. Yhtentoista aikoihin alkoi jo kauhea pauke, meidän läheisyydeltä ja siinä tovin kuunneltaessa olin aivan varma, että likka herää, eikä malta enää nukkua. Mutta nukku koko paukutuksen ajan kuin tukki!
  Lähdettiin siskoni ja mieheni kanssa 00.00 ulos katselemaan raketteja ja toivottamaan uusia vuosia. Soitettiin isosiskollemme synttäripuhelu, kun hän juhii vuosia näin vuoden vaihteessa. Mentiin vielä siskon kanssa hyytävän kylmään tuuleen kävelemään keskustaan päin, kun sieltä tuli suurimmat raketit, joita päästiin vähän ikuistamaan huonolaatuiseen kameraan.
  Mulla oli tosi kivaa kun sisko vietti meillä uudenvuoden! En ois parempaa koti-iltaa toivonutkaan, kuin oma ihana rakas Lapseni, joka ymmärsi tänä vuonna joulun ja uudenvuoden merkitystä, ihanan pikkusiskon joka osaa pitää seuraa ja tietenkin ei vähäisempänä, oma rakas mieheni, jonka silmät kiiluivat tietokoneruutua pitkin, melkein koko loppuehtoon. :D
   Eikä siinä vielä kaikki. Mainitsin Lulun nukkuneen kuin tukki,  niin kukas mahtaa sängystä pomppasta ylös kun kello kilahtaa puoli kolme yöllä.. Siinä jo ehdein sanomaan omille unilleni hyvästit, mutta puolitoista tuntia myöhemmin, pääsin itsekkin yrittämään nukkumista, kamala vatsakipu seurana.

Lyhyesti kerrottuna, meidän uusi vuosi oli tämännäköinen.