Minä & Kouluni

Hei! Olen siis Sini. Tämän blogin kirjoittaja ja kuvaaja. Olen kuukauden päästä 21-vuotias. Olen onnellisen 4kk:sen tytön äiti, ja onnellisesti kihloissa avopuolisoni kanssa. Asumme pienessä kylässä, keltaisessa rivitalossa. Tämä on ihana ensimmäinen yhteinen kotimme, jossa siis minäkin asun virallisesti. Mieheni käy töissä ja minä olen kotiäitinä, ainakin vielä vuoden. Vuoden päästä aikomus olisi mennä suorittamaan tutkintoni loppuun. Sitten minusta tulisi virallisesti autonasentaja, kuhan vain jaksaisin käydä tämän kyseisessä koulussa, jota vihaan jo! En omista vieläkään ajokorttia, eli en ikinäkoskaan pääse täältä kotoa mihinkään lähtemään, ilman omaa kuskiani :D En tiedä, mihin laitan lapseni hoitoon, siksi aikaa kun käyn koulussa, koska ei ole autoa, jolla viedä. Tietenkin vaihtoehtoja on, kuten, jos mieheni ei menekkään töihin, vaan jää itse koti-isäksi, niin minä voisin jatkaa kouluni loppuu murehtimatta mistään hoitokustannuksia. Se jääköön vielä kysymysmerkille!

Olen siis  2008-  vuodesta opiskellut. Ollut "opiskeluvapaalla", lopettanut, aloittanut, lopettanut ja nyt olen "äitiyslomalla" koulusta. Olisin sata kertaa jo valmistunut ajat sitten, jos en olisi jättänyt koulua kesken! Syytän tästä vain itseäni, koska innostus tähän opiskeluun on ollut välillä tai no useasti loppu. En vain ole yksinkertaisesti halunnut käydä, tätä koulua enää moneen vuoteen. Syynä voivat olla ne ärsyttävät opettajat siinä meidän puolella, haukkuminen ja ne useat pojat siellä koulussa, koska tyttöjä siellä ei oikeen ollut ensimmäisen vuoden jälkeen, paitsi niitä jotka oli niin täynnä itteensä, joka oikeen ärsytti!

Äitiyslomalle minut passittettiin heti, kun koulussa saivat tietää että olen raskaana. Syynä olivat haitalliset kemikaalit, eivätkään opettajat halunneet ottaa riskejä, jos pienelle masuasukilleni sattuisi jotakin. Olin toisaalta onnellinen päässeeni pois, koska minun pahoinvointini tosiaan jatkuivat 3kk.. Huomata silti saattoin kuinka tylsää se oli, koska mähän istuin vain kotona 9kk(???) Ensimmäiset kuukaudet sit olikin rankkoja, koska mua niin suuresti vitutti, kun olin vain kotona. Enhän mä mihinkään töihinkään olis päässyt.. Ja kun joku kehtas vielä väittää, että raskaus oli minulle kuin sairaus, kun en kouluakaan kyennyt kuulemma käymään!!! Tätähän ei mulle sanottu suoraan, pikkulinnut laulo.

Silloin tällöin satuin koululla käymään, kun sain tehtäviä suoritettavaksi määräpäivään mennessä. Saatiin myös opinto-ohjaajan kanssa sovittu, mitä minulta vielä puuttuu, ja koska palaan takaisin koululle. Alunperin piti jo palata tämän vuoden syksynä. Mutta siinä vaiheessa tajuttiin, että lapseni on silloin vasta vuoden vanha, enkä halua missata vielä seuraavan vuoden vaiheita. Joten sain vuoden lisää lykkäystä. No nyt kun mietin asiaa, niin voisin halut, vielä vuoden lisää!



Google!

Haluaisin käydä toisen koulun, ja jättää tämän koulun kokonaan syrjään ja aloittaa kaiken ihan alusta. Opiskelun jälkeen päästä töihin, ostaa meille omakotitalon, saada lisää lapsia ja mennä naimisiin. Mutta eihän suunnitelmat aina mene niin kuin elokuvissa. Ei sitä tiedä, mitä huominen tuo tulessaan ja miltä ajatusmaailma näyttää ylihuomenna. Kaikki aikanaan ja uudet tuulet avoinna tulevaan.

Käykää te lukijat kunnolla se koulunne, älkääkä ottako mallia muista, jotka eivät sitä ole käyneet kunnolla!