Ensilumet

(21.11.-13)

Saimme aamutuimaan isiltä viestin. Herättyämme katsoimme sen, jossa luki " Katsokaa ikkunasta ja näytä Lululle kun siellä sataa lunta". Lulu oli ihmeissään, kun ikkunaan paistoi vain kirkaan valkoinen lumipeite. 

Säntäsimme pian aamupala pöytään ja aamu arskareiden jälkeen lähdimmekin heti suunnaten ulos. Kaivettiin varastosta lämpimämpi pipo päähän ja päästiin sopusointuun vedenkestävien hanskojenkin kanssa.  

Oli se ihmeellinen ja märkä ensilumi kosketus. Lulu jämähtä paikoilleen  heti ovesta päästyään ja siristi silmiään kun pienet lumisadehiutaleet lentelivät poskelle. 

Lumessa oli hieman vaikea tallustaa ja oli vähän työläämpää kun piti nostella hieman enemmän jalkojaan, mutta sihen tyttö tottui nopeasti. Pienet jalan jäljet peittivät koko meidän naapurustonkin pihat ja pienet somat lumienkelitkin pääsivät esille, muiden nähtäväksi. Pieniä lumipalloja Lulu halusi kantaa ilomielin ja viskoa niitä maahan, sitä mukaan kun äiti sai tehtyä niitä valmiiksi. Möyrittiin lumessa ja yritettiin kasata pikkuinen lumiukkokin. Ulkona vierähti tunti jos toinenkin ja sisään tultua oli Lulu pieni punanenä ja nukahti päiväunilleen oitis ♥

--

Lulu oli tänään tosi innoissaan päästessään ulos, vaikka ei tyttö tainnut huomata ikkunasta, että kaikki lumet olivat sulaneet. Ulos rynnättäessä, neiti taisi hieman pettyä ja ihmetellä, mihin se lumi oikeen katosi. Pieniä lumikökkäreitä oli siellä täällä ja niitä kasattiin ämpäriin mukaan. Lulu tykkää tosi paljon kantaa kiviä mukana ja kopistella niitä yhteen.  Eriväriä ja hieman isompia kuin pikkuisemmat kivet on kivempia. Kun niitä löydetään lisää niin vanhat pudotetaan matkalla pois ja jatketaan uusien kivien metsästystä. 

Ollaan käyty myös läheisessä puistossa keinuskelemassa hieman. Lulu nauttii täysillä, kun saa vain köllötellä ja katsella ympärillä liikkuvaa maailmaa. 

Jospa se lumisade tulisi pian takaisin oikeen kunnolla niin pääsisi lumikasoihinkin hyppimään. Pientä pakkasta voisi lupailla, jottei muuttus heti löskamössökeleiksi. Tuntuu, että se joulu vaan lähenee ja lähenee. Iiks!