perjantai 1. marraskuuta 2013

Väsymystä, kiirutta ja tolkuttomia kutomis hetkiä

Johka tämä bloggailu ei vallan jäisi jäihin, niin ehdinpäs nyt jotakin kirjoittaa.

Suureksi osaksi bloggaamisen ajan tasalla pitäminen on mennyt lyhyihin päiväuniin, kutomiseen ja kiireisiin kotihommiin.
Meillä ollaan valvottu hieman öitä jälleen kerran ja siksi omat unet ovat jääneet todella vähiin viimeiseen viikon aikana. Mieheni on ollut ylitöissä nyt tämänkin viikon ja tulee olemaan myös monet muutkin viikot. Se tarkoittaa minulle rutkasti enemmän hommia, oma vapaa-aikaa jää vähiin, harrastusten pariin en tule pääsemään enää kovin usein ja huonosti nukutut yöt jäävät huonoksi nukutuiksi. Viikonloput tuntuvat menevän siihen, että mies kerää itse voimiaan pitkiin työpäiviin ja minun osaltani jää viikonlopun pitkät unet pois. Yrittänyt nukkua aina silloin kun taaperokin, mutta aina silloin pitää myös tehdä päivän askareita kasaan, jotta eivät kuormittuisi iltaan.

Tämän kaiken lisäksi, hurahdin kutomaan! Olen ollut muutamia päiviä aina äitini luona, kun mies on ylitöissä. Tässä lähipäivänä kun kävin, sain siskoltani työn naamani eteen. En ole kutonut muistaakseni kuin viimeksi yläasteella. Ja olihan kirjasta vähän luntattava, mitä työssä pitäisi tehdä. Päätin sitten myös itse yrittää omia käsitöitäni ja rupesin kutomaan lululle villasukkaa. Sain äidiltä joitakin lankakeriä ja ajattelin pienen villasukan vievän vain vähän lankaa, että kahdesta jämä rullasta saisi tehtyä sukkaparit. Sain toisen villasukan valmiiksi eilen ja huomatakseni että lanka ei riitä toiseen sukkaan. Tätä kyseistä lankaa ei löytynyt edes isommista kaupoista eikä äitini muista mistä sen oli ostanut. Nyt taitaa jäädä koko toinen sukka vaiheeseen taikka sitten pitää kääntää värit toisinpäin, jotta villasukka saisi toisen parinsa.  Heh, niin tätä mun tuuria..

Olen myös päättänyt virkata taaperon huoneeseen maton. Tarvisi vain löytää trikookudetta ja sopiva virkkuukoukku. Minkälainen koukku mahtaa olla hyvä, pienen pyöreän maton virkkaukseen?

Tälläinen pikainen päivitystä mitä meille kuuluu. Jospa alkaisi yöt kohta helpottamaan niin itsekkin jaksaisi hieman enemmän. Kaikki voimat menee juuri nyt seinien sisäpuolella eikä ulkona ole edes tullut pyörittyä kovin monena päivänä sateiden ja lulun känkkäränkyyden vuoksi.


Jokaiselle kuvalle löytyy omatarinansa. Kuvia viikon ajalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti