Laskiaistiistai

Ensimmäistä kertaa 5 kk aikana, käytiin lulun kanssa ulkona, ilman vaunuja. Vaikka olikin pimeää ja lunta pyritti, niin silti neiti näytti nauttivan ulkoilusta täysin siemauksin, vaikka kauaa ei oltukkaan. Maailma näytti varmasti uudenlaiselta, verrattuna siihen, miltä se vaunuissa näyttää.

Tänään kävi myös ihana ystäväni, Marjut kahvilla, pitkästä pitkästä aikaa. Se piristi päivääni kummasti. Kiitos sitä sinulle.! :) ♥

Laskiaistiistain kunniaksi, tuli leivottua namipullaakin. Tosin aika myöhään kylläkin, kun olen vasta nyt valmis! " Huh", mutta eipä anneta sen haitata, vaan painutaan pehkuihin, ja jätän tiskit huomiselle! Joten Hyvää yötä ja laskiaista kaikille! :)

 

 

 

 

Luottamus vs mustasukkaisuus

Luottamus on tunne, että johonkin/johonkuhun voi luottaa, että se joku ei petä lupauksiaan, eikä aiheita pettymystä. Ihmisten välinen luottamus on tunnetta ja kokenutta. Ihminen joka uskoo toisen lupauksii ja antaa niitä, ei halua hälle pahaa, vaan tarkoittaa hyvää. Jos toisen moraalia epäilee, ei luottamusta silloin edes synny. Luottamuksen edellytyksiä ovat myös riskit. Luotettavuus riippuu omasta käyttäytymisestään. Voiko luottamuksen rakentaa uudelleen ?

Mustasukkaisuus on negatiivinen tunne. Uskottumuus toiseen on kadonnut, eikä osaa enää luottaa toiseen vaan epäilee. Asiat kuin asiat vievät pelkoon, että kumppanilla olisi suhde, ystävyys tai rakkaus toiseen. Se haittaisi silloin omaa suhdetta kumppaniin. Mustasukkaisuus voi ilmentyä "helpoiten" herkille ihmisille. Vainoharhaisuus on epätervettä mustasukkaisuutta, joka saa toisen hallitsemaan toista. Saako mustasukkaisuuden katoamaan ?

Myönnän sen, että itse olen mustasukkainen. Mutta en kuitenkaan ole vainoharhaisen mustis. On asioita vaan, joista en pidä! Sekä voin sanoa sen, että minun lupauksiani on rikottu, myös joskin petetty. Saatan itsekkin olla joskus rikkonut lupauksia, mutta niistä on tuhannesti aikaa.. Jos teen lupauksia, niin ne kanssa pitää! Mutta itse olen saanut korjatuksi isonluottamuksen, joka joskus oli kadonnut. Saatan silloin tällöin, tai voiko sitä edes noin sanoa, no en aina luota ihmisiin. Joihin liittyvät omat syynsä. Kaikkeen ei voi aina luottaa, niin minulle on "opetettu". Jos yhden asian, elämästä voisi unohtaa taikka edes pystyä korjaamaan, niin se olisi mustasukkaisuuden tunne. Se on niin riesa ja saa joskus tunteet valskaamaan.

Luotatko sinä ? Oletko mustasukkaista sorttia ?

 

 

*******

Aiheesta muuhun. Käytiin tänään pikaisesti käymässä kirpputorilla. Kun anopilla on siellä pöytä niin vietiin lisää täytettä, josta löysin aivan ihana paidan!! Huomaan, että en osaa kuvata vaatteita, mutta tämä kelvatkoon. Sekä mulle on tullut aivan hulvaton kynsilakka "hamstraus". Lisää siis kokoelmiin. :D

"Minä täällä taas"

Lulun hauska päivä

 

" Hei isi ja äiti, herätkää! On aamu! En nukkumaan enää jää!"

 

" Ahmin paljon ruokaa ja kun ei enää maistu, pöristän loput lattialla"

"Ikioma nalleni
- sininen ja värikäs
Tulee aina mukana, kun kierin leikkimatolla"

" Ahtaasti täällä pötkötän, melkein litistyksissä.
   Kukkuluuruu, piilottelen, arvaa, missä, äiti?

 

" Nyt äidin kanssa ulkoilemaan!
  Hän kävelee, minä kyydin saan"

 

"Ihan itkettää, kun tuo pompulapää, ei suukko annakkaan"

"Ilmaliitoa, ihanaa! On hauska alas kurkkia, kun isää naurattaa.
Liidetäänkö jo uudestaan! "

 

"Kylvyn jälkeen tutin otan. Se sängyn päällä loikoilee ja suuhuni ponkaisee"

 " Istuskelin sylissä, nautein lukuhetkestä. Huomaatko sen? "

Vauvakirkkosta myllyyn

Postaus tulee hieman myöhässä, mutta mä en vaan yksinkertaisesti ole jaksanut, viitsinyt tai edes kerennyt kirjoittamaan mitään. 
Sunnuntaiksi (3.2.-13) meille, tuli pariviikkoa sitten kutsu "Vauvakirkkoon", seurakuntatalolle, jossa luettiin vuoden aikana kastettujen lasten nimet, mm. laulettiin, leikittiin ja körötettiin. Mukaan saivat tulla kummit kuin myös isovanhemmat. Väkeä oli paljon! Ja oli mukava minusta kuin lulustakin, nähdä toisia suloisia vauvoja! Olin tosi yllättynyt siitä, että ei ruvettu itkeskelemään/vierastamaan, vaan oltiin tosi nätisti ja ihmeteltiin kovin.

Vauvakirkon jälkeen, suunnattiin kohti myllyä & ikeaa, siskon kanssa. Vaikka etsimiäni "haaremihousun" tapaisia, en löytänytkään, tarttui silti mukaan jotakin pientä. Kiitos siskolleni, piristävästä päivästä!

Ihanat vieraat&tuliaiset

Kiitos kovasti tytöt vierailusta, täällä meillä! Kiitos myös tuliaisista, "Jumppaoppilaani" :)

Minä & Kouluni

Hei! Olen siis Sini. Tämän blogin kirjoittaja ja kuvaaja. Olen kuukauden päästä 21-vuotias. Olen onnellisen 4kk:sen tytön äiti, ja onnellisesti kihloissa avopuolisoni kanssa. Asumme pienessä kylässä, keltaisessa rivitalossa. Tämä on ihana ensimmäinen yhteinen kotimme, jossa siis minäkin asun virallisesti. Mieheni käy töissä ja minä olen kotiäitinä, ainakin vielä vuoden. Vuoden päästä aikomus olisi mennä suorittamaan tutkintoni loppuun. Sitten minusta tulisi virallisesti autonasentaja, kuhan vain jaksaisin käydä tämän kyseisessä koulussa, jota vihaan jo! En omista vieläkään ajokorttia, eli en ikinäkoskaan pääse täältä kotoa mihinkään lähtemään, ilman omaa kuskiani :D En tiedä, mihin laitan lapseni hoitoon, siksi aikaa kun käyn koulussa, koska ei ole autoa, jolla viedä. Tietenkin vaihtoehtoja on, kuten, jos mieheni ei menekkään töihin, vaan jää itse koti-isäksi, niin minä voisin jatkaa kouluni loppuu murehtimatta mistään hoitokustannuksia. Se jääköön vielä kysymysmerkille!

Olen siis  2008-  vuodesta opiskellut. Ollut "opiskeluvapaalla", lopettanut, aloittanut, lopettanut ja nyt olen "äitiyslomalla" koulusta. Olisin sata kertaa jo valmistunut ajat sitten, jos en olisi jättänyt koulua kesken! Syytän tästä vain itseäni, koska innostus tähän opiskeluun on ollut välillä tai no useasti loppu. En vain ole yksinkertaisesti halunnut käydä, tätä koulua enää moneen vuoteen. Syynä voivat olla ne ärsyttävät opettajat siinä meidän puolella, haukkuminen ja ne useat pojat siellä koulussa, koska tyttöjä siellä ei oikeen ollut ensimmäisen vuoden jälkeen, paitsi niitä jotka oli niin täynnä itteensä, joka oikeen ärsytti!

Äitiyslomalle minut passittettiin heti, kun koulussa saivat tietää että olen raskaana. Syynä olivat haitalliset kemikaalit, eivätkään opettajat halunneet ottaa riskejä, jos pienelle masuasukilleni sattuisi jotakin. Olin toisaalta onnellinen päässeeni pois, koska minun pahoinvointini tosiaan jatkuivat 3kk.. Huomata silti saattoin kuinka tylsää se oli, koska mähän istuin vain kotona 9kk(???) Ensimmäiset kuukaudet sit olikin rankkoja, koska mua niin suuresti vitutti, kun olin vain kotona. Enhän mä mihinkään töihinkään olis päässyt.. Ja kun joku kehtas vielä väittää, että raskaus oli minulle kuin sairaus, kun en kouluakaan kyennyt kuulemma käymään!!! Tätähän ei mulle sanottu suoraan, pikkulinnut laulo.

Silloin tällöin satuin koululla käymään, kun sain tehtäviä suoritettavaksi määräpäivään mennessä. Saatiin myös opinto-ohjaajan kanssa sovittu, mitä minulta vielä puuttuu, ja koska palaan takaisin koululle. Alunperin piti jo palata tämän vuoden syksynä. Mutta siinä vaiheessa tajuttiin, että lapseni on silloin vasta vuoden vanha, enkä halua missata vielä seuraavan vuoden vaiheita. Joten sain vuoden lisää lykkäystä. No nyt kun mietin asiaa, niin voisin halut, vielä vuoden lisää!



Google!

Haluaisin käydä toisen koulun, ja jättää tämän koulun kokonaan syrjään ja aloittaa kaiken ihan alusta. Opiskelun jälkeen päästä töihin, ostaa meille omakotitalon, saada lisää lapsia ja mennä naimisiin. Mutta eihän suunnitelmat aina mene niin kuin elokuvissa. Ei sitä tiedä, mitä huominen tuo tulessaan ja miltä ajatusmaailma näyttää ylihuomenna. Kaikki aikanaan ja uudet tuulet avoinna tulevaan.

Käykää te lukijat kunnolla se koulunne, älkääkä ottako mallia muista, jotka eivät sitä ole käyneet kunnolla!

Päivän kuvasaldo

Kuvassa myös vanhaa