Yökyläreissu!

Oli hiljainen ilta. Ei naurua, ei itkua, ei epämääräistä höpötystä eikä soittokellon ääntä. Nukkumaan mennessä olen aina tottunut kuulemaan pienen tuhinan lastenhuoneesta, sen pienen tutin kaipuu mutinan. Viime yönä en kuullut mitään. Kävin ennen yöpuulle menoa, vielä katsomassa lastenhuoneen tyhjää pinnasänkyä, ja se nosti suuren kaipuun pieneen rakkauspakkaukseen. Tiesin kuitenkin, että pikkuisella on varmasti kaikki hyvin.
  Toivoin nukkuvani makeat yöunet, heräämäti ollenkaan, kun siihen oli mahdollisuus. Heräsin jo aikaisin aamulla, peräti kolme kertaa, todeten, että "eihän mun tarvii edes vielä nousta". Noustuamme vasta puolenpäivän jälkeen, sain nauttia aivan kaikessa rauhassa rakkaani kanssa aamupalasta. Hiljaisesta sellaisesta. Sain keittää aamukahvimme ilman jaloissa rimpuilua, syliin ottamisesta ja jatkuvaa kieltämistä, mihin ei saa koskea, kaikessa rauhassa. Se tuntui siinä kohden aivan toisenlaiselta. Peräti oudolta.

Viime yönä jutusteltua mieheni kanssa, pohdittiin yhdessä tätä hiljaisuuden eloa. "Millaista meidän elämä olisi jos meillä ei olisi lasta". En osaa enää edes ajatella, sitä elämää kun ei ollut lasta. Nyt mulla on kaikki! Ihana rakas tyttäreni ja aivan ihana höpsö mieheni, joita ilman en edes halua elää ♥

Pienen kahvikakun valmistuttua, lähdettiin hakemaan pientä murustamme kotiin. Ihana hymy valloitti ovesta astuttua sisälle, ja äiti oli enemmän kuin innoissaan, saadessaan pienen ihanan tytöntyllerön halittavaksi.


 Yö oli mennyt tosi hyvin, vain pienillä itkuilla. Mammalassa oli tädin lisäksi ollut muitakin tyttösiä, joten Lululla oli ollut monta silmäparia leikkimässä. Päiväuniakin oli tullut nukuttua muutama puolitoista tuntia. Taisi ensimmäinen yökyläily olla kivaa ja touhukasta, kun nytkin tuolla pinnasängyssä tuhisee pimu, viimeisiä päikkäreitä ennen nukkumaan menoa.

Kerättyämme voimia pitkillä unilla, jaksaa taas valvoa rikkinäisiä öitä. Taas alkaa tavallinen arki, ja meidän isi menee sairaslomaltaan töihin. Me tyttöset jäädään taas kaksistaan kotiin, viettämään meidän arkea.

Liikunnan iloa

Tämä yleinen flunssa-virus löysi tiensä meille jo pariviikkoa aikaa ja jatkuu edelleen minulla. Lulunkin pieni nenu valui hetken aikaa, mutta nyt tyttö on jo hieman paranemaan päin. Toivon vain että tämä minun joka vuotinen yskä, ei nyt mitenkään tartuisi neitiin.

Liikunta on siis hieman jäänyt väliin, kun sain moitteita liikkumisesta flunssassa. Pariin päivään ei ole lenkkeilty eikä tehty mitään muutakaan, mikä harmittaa! Eihän sille mitään voi jos on kipeä! Eilen kuitenkin, lähdettiin ystäväni kanssa zumbailemaan. Se oli kivaa ja siitä pystyin nauttimaankin, vaikka oli hieman flunssainen. Ensin ajattelin, että en todellakaan jaksa mitään hikijumppaa tässä olotilassa, mutta kyllä kannatti kokeilla. Siellä mennään oman hyvinvoinnin mukaan, miten itsestä tuntuu, eikä se ole mitään pakosta menemistä. Me mennään ensiviikolla uudestaan! Oli sen verran kivvaa! Pitää vaan varautua isompaan vesipulloon.. :D


Torstaina alkaa myös kahvakuula. Mennään miehen siskopuolen kanssa yhdessä kokeilemaan, jossa toivon mukaan tulee käytyä joka torstai-ilta. Uskon, että tähänkin löytyy yhtä paljon tarmoa kuin zumbaankin. Vielä kun tämä flunssa helpottaisi, niin pääsisi taas pitkille hikilenkeille!


Olen hyvin tyytyväinen sen suhteen, että painonhallinta on lähtenyt hyvin käyntiin, mikä oli tavoitteenikin. Viimeksi kun olen vaa'alla käynyt, näytti lukema n. 6 kg kevyempään päin. Nyt paino on pysynyt samana, eikä tunnu oikeen laskevan, mutta kohti tavoitetta mennään pikkuhiljaa.
Ruokapuoli meni osittain kanan ja rahkan kanssa, millä jatkan edelleenkin. Välillä ei vaan tunnu ruoka maistuvan, mutta pakko on syödä, että jaksaa touhuta kohta vuoden täyttävän pirpanan kanssa, jolla riittää menopäätä ympäritaloa.

Kertokaa te, mitä kaikkea "kotijumppaa" voisi harrastaa näin flunssan alla? Mikä nyt ei kauheesti vaatisi mitään hikijumppaa, kun sitä nyt ei kerran saa harrastaa.

Pikaisia paranemisia kaikille, jotka tämän syksy flunssan on saanut!

Hyvää Syntymäpäivää!

Avopuolisoni täyttää tänään vuosia, eikä hän halunnut juhlistaa päivää mitenkään. Minä kuitenkin tein kompromissin, väsäsin kaakun ja pyysin sukulaisia, juhlistamaan pienimuotoisesti miestäni.

Teimme yhdessä lulun kanssa torstai-päivänä helppoja kaurakeksejä kera hymysuiden, isille syötäväksi. Keksit piti pakastaa, että tämä säilyisi salaisuutena tähän päivään asti. Onnistuttiin yllättämään isi aamuisesta, tarjottimen ja lahjojen kera!

Lahjan ostaminen oli vaikee kun ei mieheni halunnut mitään, eikä tarvinnut. Minulle tuli kuitenkin mieleen se viimeviikonloppuinen ilta, kun mieheni lähti ystävien kanssa viettämään iltaa ja sanoi haluavansa lainata puhelintani, jossa on kunnon kamera. Minähän en suostunut ja päätin sitten ostaa uuden föönin. Eihän tälläisellä kotiäidillä ole varallisuuksia kaikkeen, mutta synttärit on kerran vuodessa ja saipas sen mitä oli aikasemmin puhunut. Meidän piti myös lähteä laiva-risteilylle, mutta päätimme, että menemme vasta parinviikon kuluttua, kunnon varoitus ajalla, jos lulun laitamme silloin yökylään.

Aamu kävi täydessä touhussa täällä siivoten. Siistittiin paikkoja, vähän puunattiin, pyykättiin ja hitusen leikkittiin. Lulu on jälleen kerran räkätaudissa, äidin kanssa, ja vie tytöltä voimia sekä hermoja. Nyt parin päivän aikana on ollut tosi kärttyinen ja valvokas öisin. Jospa kohta helppottaisi koko tauti, eikä ainakaan pahenisi enempää.

Vielä viimeiset vieraat ja toivon mukaan ilta rauhottuu ja saataisiin hetki nauttia yhdessä olosta. Sää ei ole mitä mukavin. Eikä täällä sisälläkään kovin lämmin ole tässä taudissa, joten iltaa kohden saan todennäköisemmin kaivaa lämpöiset villasukat koipiini ja käpertyä viltin alle nautiskellen viimeisistä suklaajuustokakkupalasista.

Mukavaa lauantai-illan viettoa teille kaikille!

Itsenäistä sormiruokailua

Lulu sai itse syödä lautaseltaan perunoita, lihaa ja kasviksia. Upposia paljon paremmin, kuin äidin antama lusikalla. Suurin osa meni jopa suuhun asti, eikä lattialle. Videot ovat joka kerralla ylösalaisin kun ne lataan bloggeriin, enkä saa niitä käännetyksi. Tässä kuitenkin vähän esimakua teillekkin, lulun omatoimisesta ruokailusta.

 

Mitä erillaisia ruokia te olette syöttäneet lapsille?

 

Miksi meillä ei syödä?

Parin viikon aikana, meillä ei olla syöty, muuta kuin maitoa. Aamu-iltapuurosta menee vain muutama lusikka, johon se sitten tyssääkin. Puolen tunnin vääntelyn, itkun ja pelleilyn jälkeen, jätän suosiolla homma siihen ja annan pelkän maidon pullosta/nokkamukista. Välipalaksi maistuu kyllä hedelmä jugurtti sekä hedelmät sormuruokailuun. Sillä pärjätään hienosti parikin tuntia. Välissä tietenkin saattaa saada parit maissinaksut, joita nakertaa jos äitikin hörppää kahvia. Lämminruokailu syödään kerran päivässä. Näiden viikkojen sisällä, ruuasta ei ole mennyt kuin puolet jos edes sitäkään. Meillä tuntuu kelpaavan vain ja ainoastaan enää maito sekä pienisormiruoka. Kaikki ylimääräinen maistuisi mielellään, jos vain saisi.

Lululla on kaksi alahammasta ollut jo 7 kuukautisesta saakka sekä nyt toinen ylähammas alkaa puskemaan läpi. Tuntuu nyt hieman siltä, että ruokahaluttomuus johtuu tulevista hampaista, ja sattuvista ikenistä. Entäpäs jos "vauvvaruoka" ei enää maita neitosta. Jos pitäisi pikku hiljaa siirtyä vain meidän tavalliseen ruokaan. Tavallisia maitotuotteita ollaan jo käytetty, melkein joka päiväisesti. Aloittettu maustamattomalla viilillä, raejuustoon asti. Tavallista maitoa on saanut hieman maistaa ruuan yhteydessä. Eikä mitään reaktiota/allergiaa ole tullut.

Illan ratoksi luettiin hieman netistä, mitä muilla on ollut tämän ikäisen lapsen kanssa ruokailun suhteen. Jotkut puhuivat juurikin hampaiden tulemisesta ja korvien sattumisesta. Pitäisi varmaan varmuuden vuoksi käydä tarkistuttamassa korvat, jos vaikka siellä olisikin tulehdusta. Tosin lulu ei kyllä itke päivisin turhia, eikä nukkumaan menossa ole ollut mitään valittamista. Noista ikenistä tuntuu nyt vain olevan vaivaa kun hampaita tulee.

Alan valumaan epätoivoon tämän ruokailun kanssa. Kaikki ruuat menee haaskoon kun ei neiti syö. Juuri iltapuurolla mietein, josko pitäisi antaa vuorostaan velliä, jos se saisi vatsan täyttymään edes hieman. Pohdinnan ja valinnan jälkeen, päätin että nyt syödään velliä, puuron sijasta. Siinä rupean katsomaan vielä varmuudeksi päivämäärän, mikä näytti toukokuuta..Mikä räjähdysmäinen paine siitä syntyy, kun kassillinen ruokaa päätyy roskiin!! Eikun maitoa taas pienen vatsan täytteeksi ja muutamat kasvikset sormiruuaksi. Mitä ihmettä mä keksin aamupalaksi, koska tiedän jo nyt, että siitä puurosta ei mene kuin pari lusikkaa suuhun..

Mitä te olette syöttäneet lapsillenne aamu-iltapalaksi?

Sulava jumppaliike

Mun on pakko jakaa tää video teijän kanssa, vaikka laatu on mitä on. Mä en kestä tätä söpöyttä! Mikä on söpömpää, kuin tämä sulava jumppaliike! ♥ Haettiin viikonloppuna neidille kassillinen uusia kehittävempiä leluja. Palikat on hauskoja, kun niistä kokoaa korkean tornin ja sen kun saa kaataa alkaa ihana kikatus! ♥ 

 

 

 

Kulunut viikko kuvina!