Raskaudesta.

Tuli kauhee hinku päästä kirjoittamaan jotain. Mutta sitten tuli se ahaa-elämys, " Mitä kirjoitankaan?". No voisin vaikka kertoa raskaudestani jotakin. Pitää siis yrittää tiivistää tämä " ei liian pitkäksi" tekstiksi. :D

Raskauden alku vaihe

 Tammikuu, oli yhtä tuskan alkua. En tiennyt mikä vaivaa kun huonovointisuus vaan tuntu yltyvän. V:ni lähti armeijaan tammikuun alussa. Sitä ennen olin voinut aivan oudosti, huimausta aamuisin ja pientä pahanolon tunnetta. No ajattelin, että se voisi vaan olla sitä suurta jännitystä kun mies lähtee " miehistymään". No joka ikinen ilta puhelimessa valitin vain kuinka huono mun on olla. Ehkä suurin syy sitten oli se IKÄVÄ, siinä vaiheessa kun ei tullut mieleen, että olin raskaana.
  No tammikuun lopulla, en pystynyt enää olemaan yksin kämpillä. Joten menin vanhemmilleni yöksi niin pitkäksi aikaa kuin se vaatikin. Aamut oli kaikista tuskimpia nousta 6 aikaa, kun ei voinut edes syödä.. Äiti tosin ei huomannut yhtään mitään. :D ( yritin piilottaa asiaa). Noin helmikuun loppuun asuin kotona, kun mieleeni tuli, että jos olenkin raskaana. Asian otin puheeksi iltapuheluissani V:n kanssa. No näin lyhyesti kerrottuna, V tuli intistä siis pois helmikuun-maaliskuun puolella. Syitä hänen tuloon kotiin oli monta, mutta yksi asia oli se, että jos olin raskaana.  Hänen tulonsa jälkeen " muutimme" hänen vanhemmilleen asumaan siksi aikaa, kun meidän kämppä oli remontissa. Asuimme siellä ainakin 2 kk, ja silloin alkoi se ISOIN pahoinvointisuus. Joka ikinen aamu wc käynnin yhteydessä tuli kaikki hapot pihalle.! Ihana aloittaa aamu näinkin! Taisi olla viikko sen jälkeen kun V oli kotiutunut, niin tein testin. Yhtenä aamuna, odotettuani, että hänen äitinsä lähtee töihin, niin kipittäisin wc ja tekisin testin. Ja kuinka kävikään. Testi näytti ensimmäisellä kerralla positiivistä! Olin aamu torkkurassa ja jotenkin olosta tuli " hämmentynyt", mutta samalla onnellisuuden tunne nousi pilviin! Lähdin testi "kainalossa" V:n viereen makuuhuoneeseen ja herätin häntä ja kerroin, että kävin testin tekemässä. Näytin testiä ja kerroin, että se näyttää positiivistä. Hän virkosi ehkä sen verran vain, että suuteli ja hymyili. Taisi hän jotain kysyäkkin, mutta kumpa muistaisi.  Siitä se sitten alkoi, se kauhea touhuuminen meidän kahden kesken ensin, kun ei kerrottu kellekkään ennenkuin ensimmäisestä ultrassa selvisi, että kaikki on ok! ( Tosin V:n äidille oli pakko kertoa siinä vaiheessa, kun hän huomasi, että voin joka ikinen aamu ja välillä iltaisin huonosti.)

Rakenneultrassa. viikkoja kasassa oli 20+1 <3

        
 4D-Ultra

 Raskaus sitten eteni oikeestaan loppua kohden ihan mukavasti. Huonovointisuudet loppuivat jokseenkin. Muistan kun tuli juteltua yhden ystäväni kanssa melkein joka päivä fb puhuen raskaudesta tai johonkin siihen liittyvään ainakin. No hän alkoi puhumaan 4D-ultrasta. Ja no mähän sitten oikeen innostuin kuuntelemaan millasta siellä oli ollut, ja päätin, että minäkin tahdon!  Mietin moneen kertaan, että millä viikoilla olisi paras mennä, että sen pikkuisen näkisi. No ystäväni sitten suositteli häntä, jossa he olivat käyneet, ja mä sitten päädyin tämän yksityisen yrittäjän sivuille katsomaan ja tutkimaan mitä kaikkea se tekekään.

3/4 D ultraäänitutkimus  tarjoaa sikiön pintarakenteiden tarkan
    tutkimusmenetelmän. Esimerkiksi huulihalkio on helposti todettavissa.

●  3/4 D-kuvan muodostuminen vaatii lapsivesialtaan kuvattavan pinnan

    ja anturin väliin. Tämän vuoksi parasta tutkimusaikaa ovat 24-29

    raskausviikot jolloin sikiön koon ja lapsiveden määrän suhde on paras.

●  Menetelmää käytetään kuitenkin kaikissa raskauden vaiheissa jolloin

    tutkimusolosuhteet saattavat varhaisemmilla ja myöhäisemmilläkin

    viikoilla olla satunnaisesti erinomaiset.

●  Tutkimus taltioituu DVD-levylle

Me sitten käytiin tuolla ja se oli kyllä hintansa veroinen! Tutkimuksen tekijä oli tosi mukava, ja kertoi koko ajan mitä hän siinä tutki. 

Rv 28+4 4D-ultrassa, pikkuinen pullaposkemme. <3

Saatuamme tiedon sukupuolesta, oli pakko päästä ostamaan jotain söpöä&vaaleanpunaista! <3 ( Toivon mukaan sukupuoli pitää paikkaansa)

 

 

 

                                

Loppua kohden 

 Tähän asti raskaus on sujunut moitteettomasti. On vietetty hauskat vauvakutsut! Mitattu massun ympärystä wc-paperin arkeilla, ja mittaahan on ollut rv 25 8- paperi arkkia. Ja tuossa rv 35, mittasin uudelleen ja pituus vain kasvoi 10 arkkiin. Tuossa pariviikkoa sitten mittasin vielä kerran uudelleen , kun mittanauha oli niin hauska, niin mitta oli pudonnut 9,5 arkkiin. :D Ainoa mikä tässä raskaudessa, ehkä eniten on oikeen häirinnyt, on painon nousu ja liika turvotus. Mutta sehän kuuluu asiaan! Ja huomaa kyllä, että raskaudessa on hyviäkin puolia. Kynnet kasvo aivan pirusti jo alkuvaiheessa, eikä tullut edes mieleen pureskella niitä kuten joskus oli tapana.

V:ni lakkasi kynnet ja piirteli niihin. :D ( huomatkaa turvonneet sormet, enää ei mahdu edes sormus sormeen. :( )

                                  

Ja tässä ne limppumaiset jalat! Huomaa selkeesti eron. Onneksi enää ei noin pahat.!

  Nyt rupesin oikeen miettimään että tässäkö se sitten oli(?) Lyhyesti kerrottuna, kyllä! Ehkäpä tässä kohta paukahdan, kun lasketut ajatkin ovat jo menneet. Toivon mukaan tästä pallomasusta pääsis pian eroon. Eli supparituulia tänne kiitos! :D

Rv 40+5