Lauantaipäivä

" *ihmettely*/ mä en haluu enää / :O"  Tekstiviesti kuuluu :
ö.
p.j
A:8 o. Bq,qgfctumr7w1.1, :p:-(:,U_U zzEeqtg
ra;8*55,=P.--0=[.^
uNbqgr.     rhjumuki
Jcc
:'(=/ ngmn.g hv
Vguzl,..z
T
WWqaA,a,al


Y
äah. 

Tekstistä päätellen neiti tahtoo "mukin, on surullinen ja ähisee". ( ja jos nyt vitsikkäitä ollaan niin myös haistattelee äitille jotain.:D ) Tää sekasorto, kun äkkiä kattoo muistuttaa jotakin yhtälöö. :p  Lulu oli vaan niin innoissaan puhelimesta, että en millään meinannut ensin saada edes puhelinta pois, ennen kuin hän itse kyllästyi. :D Hassu äitin napero. ♥





Piparimuottivalot.♥

En saa millään aikaseksi laitettua mihinkä muualle joulusta mieltä, kuin vain keittiöön. Ehkä meillä on sit vain tänä vuonna keittiössä jouluaatto. :D

Makkarin uusi siistitön järjestys.

Oli pakko vaihtaa järjestystä kyseisestä syystä, kun ikkunan vieressä viimeksi ollut sänkymme, veti niin paljon, (kuten vetää vieläkin) että mä olen ollut pienessä lämmössä kaksi päivää. Nyt olen saanut myös kamalan flunssan & tämän ei toivotun yskän. Lääkäriin, mars ensiviikolla.





Leikeimme lulun kanssa reilun tunnin ruokailun jälkeen tuossa leikkimatolla, leluja katseltiin, ihmeteltiin ja naurettiin. Leikkimisen jälkeen alkoi pieni itkunpuuskaa ( päätellen että nyt neiti on väsynyt), jotenka laitoin neidin setteriin tutin kera, ja samantien oli jo pienet nappisimmut untenmailla. ♥

Kuvapostaus

Käyty checkkaas tänään!

 

Sisko-Kummitustäti

Tänään rakas isosiskoni tuli kaffittelemaan pitkästä aikaa. ♥ Omatekoista pizzaa & batteria, ennen kaikkea hassuttelua kummityttönsä kanssa. ♥ ( En  yli vuoteen juonut energiajuomaan, ja se oli NIIN HYVÄÄ! Koukutus.)

"Sinä olet minun siskoni
en tahdo että kilpailumme jatkuu
sydämeni murtuu.
Sinä olet minun siskoni
en tahdo että erkanemme koskaan
tule mua vastaan.
Oi siskoni mun." ♥

 

 

Olemme hyvin siistejä siskoksia, tuosta keittiönpöydästä päätellen. :D Kummilahja lulullekki saapui takas perille kaiverruksesta. Nätin lusikan sai tyttö. ♥

Kuvien muokkaus/laitto, on vähän hakusessa vielä, sisko latas samalla koneella ollessa minulle kuvien muokkausohjelman, ja olen vielä harjoittelupisteessä tämän kanssa. Eiköhän se tästä suju, kun koittaa väkertää jotain tytönkin kuvista. :)

Ikenien kutiamiseen syö jo purulelua♥

 

Kantoreppu

  Jotkuthan sanovat, että kantoliinat/reput ovat tosi käteviä, kun voi samalla tehdä käsillään jotain, vauvvan  ollessa sylissä. Tälläinen on siis periaatteessa kätevä. Jos itse kuitenkin saan jakaa mielipiteeni, niin tämä on aika huono! Hyvähän vauvan varmaan siinä on olla, mutta minä ainakin pelkään, että "mitä jos jokin saumoista ratkeaa" tai " mitä jos niskatuen napit ei pysykkään".. En ainakaan itse pysty samalla tekemään mitään ku automaattisesti pidän vauvasta siltikin kiinni. Kävellessä on pakko pitää pepusta -että niskan takaan kiinni, että varmasti se vauvva siinä pysyy.
  On tämä kuitenkin jo kertaalleen jo käytetty, mikä meilläkin nyt on, niin ei sitä tiedä vaikka se ei enää kestäiskään ja vauvva kun kasvaa koko ajan.

  Hyvät puolet tässä on, että tämä meidän tyttö vetää sikeitä tässä juuri nyt! Milläs sen tästä nostat pois, kun häiritsee pieniä halinalleunia. Jos tähän tottuis ja uskaltais tekemään näin jotain, niin olis kyl suuri helpostus, ettei tarvis setteriäkään kantaa huoneesta toiseen.

  Mitä mieltä te olette kantoliinan/repun omistajat ja käyttäjät. ? Onko teidän mielestä ollut kätevä. ?
  

Joulunavajaiset

 

Lämpimästi puettu neiti valmiina ulos.

 

Esiintyi Pelle positiivi.

Kameran laatu!



Ulkoilun jälkeiset leikit.

Voin kertoa, että tuolla pihalla seistessä -20° pakkasessa, n.10 minuuttiaki ku seiso, niin sinne jäätyy, vaikka kuinka paljon olis vaatetta. Onneksi vauvalla oli tarpeeksi lämmin monen vaatekerroksen ja ihanan taljapussin kanssa. ♥  Tietäen, että alle vuoden ikäisen vaavin ei paranis mennä -10° asteeseen. Mutta kutsu kävi kotiin, että kaikki tänä vuonna vastasyntyneiden vauvat saa kunnalta lahjan. Onneksemme ei tarvinnut olla kuin puolisen tuntia siellä odottamassa lahjaa neidille.

Pakkasenpauke

 Tänään oli erikoisen erikoisin aamu. Neitimme herää klo: 11.30 (???) No olihan seki hyödyksi äidille, että saa nukkua pidempään, kun ei kellään ollut herätystä viikonloppuna.

Aamu vasta lähtikin käyntiin, ja lähdimme vaunuillen mammalaan. Hui ollakkaan, että siellä oli kylmä, mutta niin ihanan valoisaa ja valkoista.♥  Kotiin lähdettyä mammalasta, jätin lulun ja isin sisälle lämpimään ja lähdin itse vielä sytyttämään kynttilät lyhtyihin.

 

Joulupukki, tuothan lumikolan! :D

 

Etupihan valaistus

Pakkasenpauke poskilla tekee ihmeitä, kuten myös sauna! Löylyjen jälkeen on mukava tulla keittiön tuoksuun kun ensimmäiset joulupuurot on keittetty, ja joulunhenkeä tulee yhä enemmän.

Äiti söi puuron, niin lulunkin taisi tehdä mieli.

(Vielä loppuun )
Viime torstaina tehtiin pullia täällä V:n "opastuksella". Siis hassultahan tää kuulostaa, mutta hän halusi varta vasten näyttää millaisia pullia halusi, mutta eihän niistä sen näkösiä tullu.

Ristiäiset.

Lauantai aamulla saatiin aloitettua kakun teko, anoppini kanssa. Olihan siinä tekemistä, että saa juuri sellaisen kun minä halusin sen olevan. Ja kyllähän siitä tuli hieno & syötävä! Kakun työn jälkeen, alkoiki sitten suursiivous itse V:n kanssa. Tosin mähän sen suurimman tein kun ei noista miehistä ole oikein mihinkään siivoukseen. Meidän kämppä on kovin pieni, ja ruvettiin miettimään istumatilaa, no eihän tänne millään olis mahtunut kaikkia 20:tä henkee, ellei oltais saatu lisää tuoleja, no onneksi oli apu lähellä, niin saatiin toinen kahvipöytäkin sitten olohuoneeseen. Ja olihan täällä siltiki ahdasta ja KUUMA!

Tiskiliina virhe :D



Kakun koristeena Haikara, jossa pieni nyytti.

Tänään on siis vietetty aivan ihanat ristiäiset. Kastetilaisuus meni tosi hienosti, lukuun ottamatta papin myöhästymistä. :D Vauva nukkui melkein koko tilaisuuden ajan, mitä nyt pieniä ääniä huomioimatta. Kummeja tuli kaksi tälle neidille. Nimekseen tämä tytöntyllerö saikin ;
Lulu Anna Vadelma (+miehen sukunimi). Syötävän kaunis nimi kauniille tytölle. :)



Harmittaa suuresti, kun kastetilaisuuden jälkeen ei saatu kuvaa meidän perheestä yhdessä. Vasta kun tultiin kahvitukseen kotiin, tajusin että "meistähän ei ole perhepotrettia kastemekon kanssa". Että ette voi tietää kuinka suuri tämä "potutuksen" määrä onkaan. No saatiinhan sentään jonkinlainen kuva myös toisessa mekossa.  Käytiin torstaina kaupoilla, ja löysin aivan ihastuttavan mekon, mikä sitten sopi meidän kaikkien värimaailmaan. <3

Ilmeet.

Hulinaa siis ollut koko viikko, ja jos nyt sais viimein oltua vaikka pari viikkoa vain kotosalla, eikä ketään vierasta missään. Tekis niin hyvää äidillekkin kun sais vaan levähtää ja nauttia tästä arjestakin vauvan kanssa yhdessä, eikä tarvis vaan sännätä edes takas. :) <3

Vielä loppuun mekkoni, jonka sain ihanalta ystävältäni. :)

Kovan työn jälkeen voi huokasta jo helpotuksesta. :)