Jugurttimestari

Välipalan aika, äiti. Anna jo ruokaa kun masuni murisee. Maamukin tahtoo katsoa, kun minä-itse kauhon jugurttia suuhuni. Tietenkin äiti autat ensin vähän lapioimisessa, mutta nyt minä-itse saan syödä namijugurttiani ja vieläpä muistojen kera.

Nomnom, tämä on hyvää. Lusikka kuppiin ja kauhomaan lisää!

 

 Ota sinäkin Maamu vähän, tätä herkkujugurttia.

 



 

Vaikka tämä onkin hyvää lusikan kautta, niin pitäähän tätä sormillakin vähän tunnustella ja laittaa sitten suuhun. Äiti on vaan niin tylsä, että en saa leikkiä.

 

Jatkan kuitenkin leikkimistä kun kamerakin on nyt hyvin esillä, saa äiti ja isi muistoja minusta kun oon suttapytty. Maamukin alkoi vaan nauramaan kun jugurttia meni väärään paikkaan.

 

Maistuuhan se hiuksistakin yhtä hyvältä kuin lusikastakin. Äiti on tyytyväinen suttaamisesta ja minä olen vielä tyytyväisempi kun pääsen pesulle. Maamu saikin sitten hyvät naurut.

 

Kyllä minä söin kupin tyhjäksi, enkä jättänyt pisaraakaan vaikka hieman leikeinkin. Pesulle meno oli kivaa, kun sain jugurttiset pöksyt pois jalasta ja tepastella kävelykärryjen kanssa. Ennen kuin maamu lähti kotiinsa, me leikittiin vielä hetki sohvalla. Minä lajittelin uusia legojani sohvan käsinojalle ja pompein edes takaisin. Maamu tietenkin vahti minua, etten pienellä kömpelyydellä tippuisi sohvalta. Maamun kanssa on niin kiva leikkiä!