Kaksimielinen kakku!

Nyt se on tehty! Monen tunnin urakka, ja kädet aivan muusia! Mieheni läksiäiskakku, hänen pyynnöstään töihin. Hän itse antoi oman näkemyksensä, ja minä sitten yritin parhaani mukaan sen toteuttaa. Olishan se paremminkin voinut mennä, mutta aloittelijana kelpaa.

Tavallinen pellillinen kakkupohja + päälle pippelimuotista tehty pienikakku. Tää pienempi osuus, oli haastava, koska paisto aika oli hukassa näin pienestä kakusta, ja mä jouduinkin sitten tekemään sen uudelleen, koska se jäi veteläksi pohjasta. Mutta onnekseni sokerimassalla kuorrutus ja värjäys onnistu mainiosti, koska mun hermoillani olisin ollut ihan raivona ja vielä kun sain kakun valmiiksi 00.00. :D

Kakun lisäkkeeksi tehtiin jääpalapippelimuotista suklaita, mutta mä unohdin ottaa niistä kuvan! ne oli niin söpöjä kun tuli muoteista pois.

Jotenkin tekisi mieli laittaa tämä fb, kakkukisaan mukaan, mutta mä en viitsi edes yrittää, jos vaikka ilmiannetaan, taikka on niin sopimaton kakku. Ehkä mä väännän vielä tässä lähiaikoina kakun, ja vielä laitan itseni kisaan mukaan!

Sain myös eilen ihka ensimmäinen tilaukseni mieheni siskolta, ja olen niin täpinöissäni kuin myös vähän hermostunut, kun tässä on vain sunnuntaihin asti aikaa tehdä taikinat ja koristeet, noin. 40:lle perhospipareille. Tästäkö se alkaa, se pienyrittäjyyskö ? ;D

Risteilyä ja kova ikävä

Mitään pidemmittä puheitta, risteily meni siinä ja siinä. Kovan vatsakivun myötä perjantai illalla ja sen jatkuneen lauantai aamuun. Tiedän, että olen hirmu kova jännittäjä, ihan joka tilanteessa, mutta tämä taisi jännittää kaikkia. Lulukin oli ollut itkuinen äidin poissa ollessa, mutta hienosti he olivat pärjänneet. On ihana palata takaisin arkeen, vaikka en osannutkaan rentoutua. Eikä enää silloin perjantai illalla, edes ollut fiilistäkään lähteä koko laivareissulle, vaikkakin koko viikon reissua odotinkin. En ollut edes koko viikkoon syönyt mitään kun niin jännityksessä olin, ja sitten ajattelin että kun pääsee laivalle herkku pöytiin, niin alkais maistumaan, mutta ei. Suoraan sanoen, tuli maksettua ihan turhasta kaikki, kun voin niin huonosti. Lulu ja isi tulee kyllä seuraavan kerran mukaan, mihin ikinä sitten menenkin ja kun lulu on hieman isompi, niin mullekkin maistuis ruoka!
Tuliaisia tuli rutkasti neidille, ja miehelle. Mutta itselleni en löytänyt mitään muutakuin rannekorun. Näin sen pitikin mennä.

Ihana olla kotona!

Kirjoitin isille ohjeita jääkaapin oveen pyynnöstään!



Tuliaiset molemmille. Kuvasta puuttuu loput isin saamat.

sillä välin kotona!

Uusi pinnis!

Paatille

Tänään koittaa se päivä, kun äiti pääsee pitkästä aikaa irti arjesta, kohti laivaa. Tätä päivää on odotettu, jännityksessä kovin. Alkaakin jo pikku hiljaa helpottamaan, kun kellokin lähenee jo kohta viittä. Vollottanut olen jo aamusta, kun lulusta joutuu päästämään irti täksi yöksi, ja se tuntuu niin oudolta. Mutta eiköhän tämä ole äidille sallittua, että pääsee kerran puolessa vuodessa edes käymään jossakin humputtelemassa.

Hauskaa viikonlopun alkua teillekkin!

Äidinroolista kasvatukseen

Tähän päivään kertyy paljon itkua, iloa ja toiveikkaisuutta, omalle kohdalle.

Olen kertakaikkisesti ollut muutaman viikon aika tympääntynyt muiden piilo arvosteluun. Ehkä he eivät sano mitään, mutta itse huomaan, että he yrittävät kertoa eleillään jotakin omasta kasvatuksesta ja äitiydestä. Minua ei tässä äidinroolissa kaikki näemmä näe. Ja se oikeasti ärsyttää! Äidinrooli on tärkeä lapselle. Äiti on osa lapsen elämää aina. Isänkinrooli on hirmu tärkeä, mutta minun mielestäni, äitejäkin kuuluu arvostaa, oltiin sitten minkä ikäisiä tahansa. Eli minuakin voi ihan kutsua äidiksi!

Emme pidä lastamme kauhean usein hoidossa sukulaistemme luona, koska haluamme viettää kaiken mahdollisen yhdessä olomme, katsoen ja kasvattaen lastamme. Tänään kuitenkin totesin, että myös sukulaisten hellyys, tuo lapselle oman paikkansa. Viime ajat ovat kuitenkin menneet siihen, että itseäni harmittaa suunnattomasti se, että Lulu ei ole nähnyt moneen aikaa kaikki meidän sukulaisia. Suoraan sanoen aloin vollottamaan asioita, joita ei ehkä olisi pitänyt tehdä, mutta onnekseni sain asiat korjatuksi hyvillä mielin.

Lapsen kasvatus on meidän asia, miten me kasvatamme meidän lapsen/tulevat lapset. Ketään sukulaisista, eikä ystävistäkään voi asiaan puuttua millään tavalla, eikä ruveta neuvomaan. Ei edes liiallisella huolenpidollaan. Pidän siitä eleestä, miten sukulaiset kohtelee Lulua, mutta ehkä ylenpalttinen ostelu ja rahan käyttö, saisi vähentyä. Hellyyttä ja lämpöä saa olla aina, mutta pilalle hemmottelua en siedä!

Kirjoitan tästä siksi, koska rakastan omaa äitiäni suunnattomasti ja hän on hyvä äidinroolissa. Enkä halua mitään ikuista riitaa äitini kanssa, koska tarvitsen minä joltakin lähellä olevalta ja kokeneelta, apua lapsen hyvinvointiin. En kuitenkaan ota mallia muiden kasvatuksesta, vaan haluan kasvattaa omalla tavallani. Arvostan äidissäni sitä elettä, miten uskallan kertoa asioita ja tarvittaessa pyytää apua, peläten miten äitini siihen suhtautuu. Ymmärrän äitiäni, mutta emme silti ole samanlaisia. En osaa sanoa helpolla äidilleni, miten tärkeä hän minulle on, mutta tiedän, että hän tietää sen. ♥

Arvostavatko muut sinua äidinroolissa?

Saturday



Iltapäivä meni juhliessa isoja syntymäpäivä pyöreitä, avopuolison puolelta molempien isovanhempiensa. Synttärit meni kivasti, lulunkin osalta ja herkkuja oli vaikka kuinka. Ehkä mä kohta alotan sen diettini uudelleen, kun saan pillerit vaihdetuksi, enkä välttämättä joudu kärsimään tästä huonosta olosta. 

 

Juhlien jälkeen kotona, koitettiin Lulun kanssa uudelleen kantoreppua, ja se istui paljon paremmin kuin edellisellä kerralla kun Lulu oli vielä pienempi. Vaikka pelottavaa se on jos reppu hajoaa kesken kannon. Uutta en raaski ostaa, kun paino raja suurimmassa osassa taitaa olla se 12kg.

 

Eilen yöllä, sain aikani kuluksi tehtyä ja koristeltua perhospipareita, joissa ylitin omat taitoni, omasta mielestä. Taikinan kanssa tuli ongelmia, pyötään kiinni jäämisestä, ja täällähän tuli tasajalkaa hypittyä sekä pärrättyä. Nyt joku voiskin tulla syömään meijän pakkasen tyhjäksi, että voinkin leipoa lisää. :D

 



Kokeiltiin Lululle, ristiäisissä saatua sormusta, joka tuli avopuolisoni siskopuolelta. Mukana rasiassa tuli kaulaketju, jos äiti on halukas käyttämään lapsensa sormusta, riipuksena. En ole raaskinut sitä käyttää. Kokeilu tuotti hankaluuksia, koska Lulu pärräs joka suuntaan, eikä tykännyt kun koitin epätoivoisesti kuvata kättään, ja loppu tuloksena, on huonot kuvat. :D

 



 

 



Omasta telestä löydetyt kuvat.



Laatikkoauto

Isi teki Lululle tänään oman "auton". Viihtyneenä Lulu siinä pysy, järsien käärmeleluaan ihmeissään. Nyt lulua voi harjoitella istumistaan myös tuossa ja iloita supervauhdeistaan "golffinsa" kyydissä.

Pää lyö tyhjää kirjoittaessani, joten en sano mitään. Päivä ollut täynnä siivoamista, kirppiskiertelyä ja hassuutta. Joten toivotan kaikille, ihanaa lauantai-illan jatkoja, missä te sitten tämän vietättekään. Me vietämme perheen kesken tämän päivän ja huomenna juhlien avopuolisoni sukulaisissa.



Kokeiltua koristelua marsipaaniin, todeten että ne jäivät kiinni tuohon alustaan, eikä marsipaani kovetu. :D

Pieni ihminen, parturi tuolissa

Otsikko jo sen kertoo, että Lulu kävi eilen ensimmäisen kerran parturissa. Silmille menevä tukka ei varmasti ole kiva, joten napsittiin hieman edestä pois. Taisi tykätä hiustenleikkuusta kuin myös hymyilevästä parturitädistä, joka ihasteli neidin niin tuuheaa tukkaa.

Saman reissun aikana käytiin, Auran jokainen kauppa läpi, hakemassa minulle vaniliauutetta, tyhjin tuloksin. Ei missään kaupassa myydä uutetta, ei kreemijauhetta eikä elintarvikevärejä. Siis mitä! Miksi tälläisiä tuotteita on vain isoissa kaupoissa. Miksei myös pienimmissä marketeissa. Viimeisen kaupan täti kuitenkin valaisi hieman, mistä näitä tuotteita voisi saada ja sinnehän ei ole matka eikä mikään. Nimittäin, apteekki. Sinne ei ehditty menemään, kun kellokin oli jo niin paljo kun kotiin saavuttiin. Ehkä metsästykseni jatkuu vielä tänään.

Pakko kertoa vihje yllätykseen, että tilattiin miehen kanssa netistä, sellainen jymyjuttu, kun hän lähtee tämän hetkisestä työpaikastaan, ja vie sinne tämänlaisia yllätyksiä, joita saan väkerrellä. Ehkäpä vähän kaksimielinen ajatus, mutta meistä hauska! Kuvia saatte tämän kuun aikana, jos uskaltaa sellaisia julkaista. Hihihi..