Ensilumet

(21.11.-13)

Saimme aamutuimaan isiltä viestin. Herättyämme katsoimme sen, jossa luki " Katsokaa ikkunasta ja näytä Lululle kun siellä sataa lunta". Lulu oli ihmeissään, kun ikkunaan paistoi vain kirkaan valkoinen lumipeite. 

Säntäsimme pian aamupala pöytään ja aamu arskareiden jälkeen lähdimmekin heti suunnaten ulos. Kaivettiin varastosta lämpimämpi pipo päähän ja päästiin sopusointuun vedenkestävien hanskojenkin kanssa.  

Oli se ihmeellinen ja märkä ensilumi kosketus. Lulu jämähtä paikoilleen  heti ovesta päästyään ja siristi silmiään kun pienet lumisadehiutaleet lentelivät poskelle. 

Lumessa oli hieman vaikea tallustaa ja oli vähän työläämpää kun piti nostella hieman enemmän jalkojaan, mutta sihen tyttö tottui nopeasti. Pienet jalan jäljet peittivät koko meidän naapurustonkin pihat ja pienet somat lumienkelitkin pääsivät esille, muiden nähtäväksi. Pieniä lumipalloja Lulu halusi kantaa ilomielin ja viskoa niitä maahan, sitä mukaan kun äiti sai tehtyä niitä valmiiksi. Möyrittiin lumessa ja yritettiin kasata pikkuinen lumiukkokin. Ulkona vierähti tunti jos toinenkin ja sisään tultua oli Lulu pieni punanenä ja nukahti päiväunilleen oitis ♥

--

Lulu oli tänään tosi innoissaan päästessään ulos, vaikka ei tyttö tainnut huomata ikkunasta, että kaikki lumet olivat sulaneet. Ulos rynnättäessä, neiti taisi hieman pettyä ja ihmetellä, mihin se lumi oikeen katosi. Pieniä lumikökkäreitä oli siellä täällä ja niitä kasattiin ämpäriin mukaan. Lulu tykkää tosi paljon kantaa kiviä mukana ja kopistella niitä yhteen.  Eriväriä ja hieman isompia kuin pikkuisemmat kivet on kivempia. Kun niitä löydetään lisää niin vanhat pudotetaan matkalla pois ja jatketaan uusien kivien metsästystä. 

Ollaan käyty myös läheisessä puistossa keinuskelemassa hieman. Lulu nauttii täysillä, kun saa vain köllötellä ja katsella ympärillä liikkuvaa maailmaa. 

Jospa se lumisade tulisi pian takaisin oikeen kunnolla niin pääsisi lumikasoihinkin hyppimään. Pientä pakkasta voisi lupailla, jottei muuttus heti löskamössökeleiksi. Tuntuu, että se joulu vaan lähenee ja lähenee. Iiks!

Isäinpäivä

Kahvipannu porisemaan, Lululle aamupalaa ja itse väsäämään vällyjen välissä kuorsaavalle isukille aamutarjotinta valmiiksi.

 Haettiin paketti kätköstä ja kömmittiin isin viereen onnittelemaan.

 Annoin lahjapaketin Lululle, jotta voisi itse antaa tekemänsä lahjan isille, mutta tyttö olikin niin innoissaan että rupesi itse tutkiskelemaan ja avaamaan pakettia. Lahjaksi isi sai tyynyliinan, jossa lulu oli tepastellut, t-paidan johon laitettiin lulun käden jäljet ja lisäksi suklaarasian, jonka tyttönen poimi itselleen suuhunsa. Itsi isi kuitenkin piti lahjat itsellään ja tykkäsi niistä kovin. ♥

Aamu onnittelujen jälkeen siirryimme keittiöön syömään loputkin aamupalasta ja näytettiin isille meidän edellispäivän kakku tuotos. Tehtiin se isiltä salassa, jotta ihka ensimmäinen kakku olisi yllätys. Viime vuonna kun en ehtinyt tekemään.. Kakku ei tullut koko päivänä syötyä, kun sukulaisten luona saatiin niin paljon kakkua, että kakku kylläisyys on täynnä!

Heti aamusta lähdettiin pöristämään minun kotiini, iskää ja pappaa onnittelemaan. Oli kyllä superhyper nami tarjottavat! Iskä saikin meiltä sitten lahjaksi hierontalaitteen, jolla voi hieroa, selkää,niskaa,pakaroita, jalkoja yms. Taisi kelvata ni eipä tarvii mummun joka ikinen ilta hieroa raskaan työnraatajan kipeitä paikkoja ;)

 

Ehtoosta käytiin vielä miehen puolen isomamman ja pappan luona onnittelemassa ja siitä siirryttiin suoraan mieheni vanhempien luo. Ilta meno tyysti muiden luona vieraillessa. Lulukin oli loppu ehtoosta tosi känkkäränkkä ja kotiin tulessa syötyiinkin suoraan iltapuurot ja painuttiin pehkuihin.

 

Miten teidän isäinpäivä meni? Kotona ollessa vaiko sukulaisten luona?

Virkattu pyöreä matto

Ajatus lähti käyntiin ensin hetkellisestä kutomisvimmasta. Laitoin kirppiksille viestiä, josko joku myisi vanhoja mattokuteita ja samana päivänä oli tullut viestiä. Lähdettiin viikonloppun hakemaan säkillistä, erivärisiä rullia ja sain samana päivänä aloitettua virkkaamisen. Aikaa meni tässä 3pvä kun en kuitenkaan joka ikinen tunti ja minuutti ehtinyt tätä mattoa tekemän kun pitää samalla ehtiä juosta tosi kovaa liikkuvan taaperon perässä.
 Haeskelin ohjetta netistä ja kun löysinkin niin en oikeen aluksi sitä edes ymmärtänyt, vaikka ketjusilmukat oli kyllä hallussa. Googletin virkattuja mattoja, ja tein kuvan perusteella omanlaiseni maton tyttäremme huoneeseen. Ensikertalaiseksi virkattuna, tästä tuli omasta mielestäni tosi kiva! Virheitä tästä matosta löytyy kyllä, jotka pistää silmään, mutta en valita. Virkkauksen jälkeen höyrytin vielä maton, puunasin ja asettelin paikoille. Vielä kun löytäisin sointuvat lastenverhot tähän mattoon ja lisää uutta ilmettä lastenhuoneeseen.  Nappasin parit kuvat hetimiten kun sain maton höyrytetyksi.
 Sain myös mieheltäni pienen "lukulampun", jotta ei tarvitse pimeässä kutoa aina iltaisin.

Mitäs tykkäätte?

 

Väsymystä, kiirutta ja tolkuttomia kutomis hetkiä

Johka tämä bloggailu ei vallan jäisi jäihin, niin ehdinpäs nyt jotakin kirjoittaa.

Suureksi osaksi bloggaamisen ajan tasalla pitäminen on mennyt lyhyihin päiväuniin, kutomiseen ja kiireisiin kotihommiin.
Meillä ollaan valvottu hieman öitä jälleen kerran ja siksi omat unet ovat jääneet todella vähiin viimeiseen viikon aikana. Mieheni on ollut ylitöissä nyt tämänkin viikon ja tulee olemaan myös monet muutkin viikot. Se tarkoittaa minulle rutkasti enemmän hommia, oma vapaa-aikaa jää vähiin, harrastusten pariin en tule pääsemään enää kovin usein ja huonosti nukutut yöt jäävät huonoksi nukutuiksi. Viikonloput tuntuvat menevän siihen, että mies kerää itse voimiaan pitkiin työpäiviin ja minun osaltani jää viikonlopun pitkät unet pois. Yrittänyt nukkua aina silloin kun taaperokin, mutta aina silloin pitää myös tehdä päivän askareita kasaan, jotta eivät kuormittuisi iltaan.

Tämän kaiken lisäksi, hurahdin kutomaan! Olen ollut muutamia päiviä aina äitini luona, kun mies on ylitöissä. Tässä lähipäivänä kun kävin, sain siskoltani työn naamani eteen. En ole kutonut muistaakseni kuin viimeksi yläasteella. Ja olihan kirjasta vähän luntattava, mitä työssä pitäisi tehdä. Päätin sitten myös itse yrittää omia käsitöitäni ja rupesin kutomaan lululle villasukkaa. Sain äidiltä joitakin lankakeriä ja ajattelin pienen villasukan vievän vain vähän lankaa, että kahdesta jämä rullasta saisi tehtyä sukkaparit. Sain toisen villasukan valmiiksi eilen ja huomatakseni että lanka ei riitä toiseen sukkaan. Tätä kyseistä lankaa ei löytynyt edes isommista kaupoista eikä äitini muista mistä sen oli ostanut. Nyt taitaa jäädä koko toinen sukka vaiheeseen taikka sitten pitää kääntää värit toisinpäin, jotta villasukka saisi toisen parinsa.  Heh, niin tätä mun tuuria..

Olen myös päättänyt virkata taaperon huoneeseen maton. Tarvisi vain löytää trikookudetta ja sopiva virkkuukoukku. Minkälainen koukku mahtaa olla hyvä, pienen pyöreän maton virkkaukseen?

Tälläinen pikainen päivitystä mitä meille kuuluu. Jospa alkaisi yöt kohta helpottamaan niin itsekkin jaksaisi hieman enemmän. Kaikki voimat menee juuri nyt seinien sisäpuolella eikä ulkona ole edes tullut pyörittyä kovin monena päivänä sateiden ja lulun känkkäränkyyden vuoksi.



Jokaiselle kuvalle löytyy omatarinansa. Kuvia viikon ajalta.

Vuoden uhmis(ko)

 1. Selvä kaappimonsteri. Virne jo valmiiksi naamalla, tietäen mitä on tekemässä,

 josta äiti ei tykkää.

 

2. Kaappien tyhjennys osa 1. C-kasestit on ollut kovassa suosiossa ja kovasti olleet heitteillä. Isi tykkää!

 

3. Kaappien tyhjennys osa 2. Äidin leivonta liukukaappi on tosi kiva tyhjentää. Paperiset muffinivuoat rytistää ja syödä. Silikoonisia vuokia on kiva puristella ja vähän nakertaa uusilla hampailla. Piparimuotit heittää lattialle ja kokkikirjat pikakatsella repien. Pillejä on kiva imee. Näistähän saisi aikaiseksi vaikka mitä leikkejä!

4. Soppakauhat sun muut tavalliset kauhat kuuluvat näemmä lattialle, eikä kaappeihin.

 



5. Kaiken tämän kaappien tyhjennyksien jälkeen, tulee hirmu nälkä ja kiukuttaa, niin isi päättää syödä neidin kanssa jugurttia olohuoneen lattialla. Siitähän neiti saa puhtia ja päättää tehdä kaiken tämän uudelleen! Kyllä tässä neidissä virtaa riittää.

 

Lululla on selvästi alkamassa vuoden uhmis. Koko ajan pitää tehdä pahojaan, jos äiti hetkeksikin kääntää selkänsä pois. Silloin ollaa kaapeilla tyhjennysvuoroissa taikka painelemassa tiskikoneen nappuloita. Kaikki johdot pitää käydä läpi koskemassa ja jok'ikinen pieni pullanmurunenkin nyppimässä suuhunsa. Tosin vastustuskykyä tuo vaan lisää, kun pompsii lattiatähteitä. :D Kiukutellaan ja pärrätään kun kielletään eikä hetkeäkään pysytä paikalla.

Tervetuloa uhmaikä ja äidin hermot! :D

Lettupäivä

 

Lulu söi ensimmäisen lettunsa tuossa viikonloppuna. Iltapalaksi tälläkertaa maidon kera. Puurot sai siksi päiväksi unohtaa, ja vaihtelua välillä ja uutta makuelämystä. Lulu oli tosi ihmeissään siitä kun sai itse syödä iltapalan. Kun äiti tai isi yleensä syöttää puurot aina iltaisin.

 Ensimmäisen letunpalasen suuhun mentäessä, oli nassu näkemisen arvoinen. Lieneekö sitten palanen ollut liian iso, paksu, mauton ei mennyt alas ollenkaan. Myössättiin palasta vain suussa ja pelleiltiin. Loppujen lopuksi, lattialla oli suurin osa letunpalasista, eikä mahaan asti ollut varmaankaan mennyt kuin korkeintaan pieniä"murusia".

  Leikiksi meni tämä ruokailu, suusta pois ottaen ja hamstraten niitä pöydän kulmalle nokkamukin taa, jottei äiti näkisi niitä. Ruokaillessa huomaa, kun lulu on joko täysi taikka ruoka ei maistu, niin likka nostelee jalkojansa pyödälle, leikkien varpaillaan. Siihen loppu siis lettujen syönti ja olihan sitä puuroa pakko alkaa vääntämään kun ei maistunut. 

 Lettuja maisteltiin vielä seuraavana päivänä ja reaktio oli aivan sama. Ei taida olla letut ainakaan vielä tämän lapsen herkkua.



 

Robinin nimmarikeikka

 

Perjantaina (18.10) oli Robinin nimmarikeikka raision myllyssä. Me lähdettiin lastenvaateshoppailu reissulle siinä samalla. Klo.17.00 oli aika nimmareiden jakoon, ja mehän mentiin vasta puoli viiden aikaan jonottamaan tämän ihanan teinipopparin nimmareita. Jonoa oli monta metriä! Sanotaanko että, puolet prisman tavaratalosta oli jonossa kyseisen popparin näkemiseen. Jonotimme yli tunnin ja hupaisaa oli koko jonotus aika. Muistan sen kun n. viisitoistavuotias poika kysyi minulta, " Saako suhun kiinnittää pyykkipoikia, jotta meitin synttärisankari voisi etsiä ne sinusta". Ketäänhän ei siinä meidän läheisessä jonotuspoppoossa halunnut pyykkipoikia, kuten en minäkään! :D Siinähän se synttärisankari nyppi kavereiltaansa pyykkipojat silmät tietenkin sidottuna, ja voitte kuvitella, miten hupaisaa koko touhu oli.
 Joidenkin puhujien suusta kantautui, että nimmareita oltaisiin kirjoitettu vain 500kpl, ja ihmisiä siellä oli taatusti enemmän. Jono kasvoi kasvamista, ja loppujen lopuksi meidän tunnin odotusajan jälkeen, jono katkaistiin poikki, koska turhaa jonottamista se olisi, jos eivät kuitenkaan olisi saamassa nimmareita.
 Jonottaminen oli kyllä tämän arvoista! Meidän vuoden ikäinen tiitiäinen on aina yhtä innoissaan kun youtubesta soittaa tutun Boomkah kipaleen. Neiti hytkyy, hyppii, heiluu ja räkättää kuin mikäkin, ja tämähän takia minä menin hakemaan nimikirjoituksen tyttärelleni. Siitähän oltiin vallan innoissaan kun kotiin tullessa kädessäni viiputtaa nimmarikortti suoraan tyttäreni taitettavaksi. ♥