Ostoksia.

Nyt kirjoitan pitkästä aikaa kun taas ehdin.

Viikonloppuna lähdettiin pitkästä aikaa käymään jossakin muuallakin kuin vaan täällä paikkakunnan lähikaupassa. Lähdettiin vähän isompaan liikekeskukseen, katselemaan mulle talvitakkia. No löytykö sellaista. (?) Eipä löytynyt, ja olen siitä erittäin pettynyt. Ilmat kun alkaa kylmenemään ja en kyllä tarkene enää kauaa tuollasella tuulitakilla. Netistäkin niitä tuli katottua, mutta hinnat on huimia. Ehkä pitänee vielä katsella ja jos viikon aikana sais hommattua, että tarkenee sitten vaunuilla pitempiä matkoja. :)

Kuitenkin kaupoilta tuli ostettua ihanat kengät! Tälläisillä kuljin koko viime vuodenkin, ja tuloksena oli se että pohjat irtos. :D Että kannattaahan ne kengät puhki kuluttaa ennen kuin ostaa uusia. 

 Kuten myös talvea varten pitää kaula- että niska suojata hyvin, niin ostimpa uuden paksumman tuubihuivinkin. 

Kävimme siis V:n kanssa kaksin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ostoksilla, ja ostimme pikkuisellekkin tuliaisia. 

V:n valitsema huppari ( Menee kyllä tovi kun sopii päälle. )

Ostos mitä pienellä mentiin hankemaan alunperin olisi ollut ulkoiluun haalari, mikä ei olisi vielä liian paksu. Meillä on vain kokoja 70 kaikki, ja harmittaa kun se oikeen hukkuu niihin. Eikä mistään löytynyt mitään "kevyempää".  Ja olis se varmaan mukava pienestäkin kun olisi sopiva vaate päälle, niin voi sitten vaunuissa ja turvakaukalossa olla rennosti. Vaikka eivät he vielä mitään ymmärräkkään vaatteiden päälle.

Mutta saipahan äitikin hetken omaa aikaa, ja rauhan kotiaskareista kun pääsi ihmisten ilmoille enempi. Seuraavalla kerralla pikkuinen sitten mukaan, katselemaan ja kuutelemaan enempi maailmaa. Ja että tottuu kaupassa olemaan, tosin nukkuis vaan sen hälinän keskellä. :P

                                     

YöValvojat.

Unirytmi... Mitä se edes enää tarkoittaa (?)

Täällä ollaan valvottu nyt melkeen viikon ajan aina vaan yöt. Baby nukkuu hyvin päivät, mutta auta armias kun alkaa kello kilahtamaan seitsemää. Silloin kuuluu makkuukammarista pienen tuhisijan ääntä, itku valtaa pian koko huoneen. Äiti rientää paikalle ja nostaa pienen tyttösen sängystään ja hyssyttelee. Itku helpottuu ja kaikki on taas hyvin. Ilta menee rattosasti pienen kanssa, siinä jutellen ja pomputellen. Kun alkaa äiti olemaaan aivan kuitti ja tahtoisi vain käpertyä sänkyyn ja vetää peiton korville ja nukahtaa. No mitähän se kello silloin olisi (?) Kello lyö 12, pieni touhuttaja on vieläkin hereillä. No siinä se iltaa siis jatkuu vieläkin kunnes alkaa itkukohtaukset. Mikään ei kelpaa. Kuulee kun massu kiertää ja ainoa tapa hiljentää edes hetkeksi on hypytellä sitä vähän ja laittaa fööni päälle. :O Siis mitä ? Tämä tyttö voisi vaikka nukahtaa kun kuulee föönin hurinan. Siinä sitten olen syöttänyt tämän vielä yöllä 3 maissa.. No ei auta ruokakaan. Itku vaan jatkuu ja jatkuu. Viimein nukahtaa joko äidin tai isän rinnan päälle kun kello on jo 04.30-05.00.. Silloin pääsemme mekin nukkumaan, joko vain muutamaksi tunniksi tai sitten jopa neljäksi. Ja aamulla on asiat taas toisin. Sama rumba jatkunut tämän viikon ajan. Unirytmi voisi mun puolesta alkaa jo kehittymään. :D

Voi pientä. :(

Äidin vaisto alkaa pikku hiljaa sanomaan niin, että aloittamamme rela-tipat viime viikolla, alkaa olemaan tämän syy. Tiistaina olin unohtanut antaa tipat, niin vältyimme turhalta itkukohtaukselta yöllä. Veikkaan kun tämän tytön vatsa hieman kiertelee, näemmä vain iltaisin niin nämä tipat "pahentaa sitä", kerran saa jo äidinmaidosta tarpeeksi suojaavia vastustuskykyjä, niin entäs jos saa liikaa näiden tippujen kanssa. Ja massu alkaa vaan enemmän vääntelemään. Voisiko olla näin (?) Siispä jätin ne tänäänkin pois, kokeillaakseni, auttaako se mitään. Jos ei, voisin alkaa veikkamaan koliikkia.

Nyt pikkuinen on nukkunut hienosti kolmen jäljestä, ja todennäkösemmin alkaa heräilemään tunnin päästä. Eli siis olisiko minun pitänyt levätä myös tämä aika kun pieni nukkuu.. Ehkä, jos yötä ei taas nukuta. Mutta kun en vaan saa unta, ja kerrankin kun sain omaa aikaani kun mieskin nukkuu niin voin vallata koneen. :D Tosin olisi kivempi hyödyntää tämä aika johonkin mieluisaan, kuten ulkona käymiseen, mutta hui! Ei sinne voi enään mennä ku ilma vaan kylmenee iltaa kohden. Mutta sainpahan tiskattu, laitettua pyykit ja tehtyä ruuan valmiiksi. Harmi vaan kun ruokarythmikin menee ihan sekasin, kun syö aina sillon kun vaan ehtii.

                                   

Kotiin arkeen.

Onnellinen pienen tytön äiti. Suuresta massusta on siis päästy kuten myös synnäriltä. Kotiin arkeen on aina mukava palata, kun täällä menee niin hyvin. Synnärillä tuli öitä valvottua monta tuntia putkeen, itkun vuoksi ja unet jäi vähälle kummallakin. Kotiin saavuttua, tyttösemme nukkuu yöt hyvin, vain muutama yö herääminen syömään ja vaipan vaihtoon. Sitten saa äiti & isikin nukkua. :) ( On se vaan jotenkin kumma juttu, kun isi ei herää öisin pikkuisen itkuun. Nukkuu kuin tukki vieressä :D)

Meidän tyttö syntyi  24.9. klo. 19.06 Painoa 3860 g ,  pituutta 49 cm ja pipo 36 cm

   Kotiin saavuttua, lähtö painoa oli 3665 g. Tiistaina neuvolatädit sitten kävi kotikäynnillä ja punnitsi tytön ja painoa oli kertynyt 3940 g. Paljon rakkautta riittää tytössä <3 Ensiviikolla on ensimmäinen neuvola käynti, joten silloin näkee kuinka paljon on pituutta tullut palleroisellemme.

Ensimmäinen kuva kotona. <3

       Kotiin saavuttua on vieraita käyny sit joka päivä! Tuntuu, että ihan liian tiheestikkin. Jos haluaa yhdenkin päivän olla vaan, niin viestiä voi pukata että " voiko tulla vaavelia kattoon". No eihän siinä kehtaa kieltää, ellei oo aivan pakko. Onneks kotiin paluu sujui hyvin niin on vieraita otettukkin vastaan. Muuten ei varmaan oltaisi viikkoon, jos sama rumpa synnäriltä olisi jatkunut. 
     Yksi parhaista vieraista, tai no ei vieraista minulle. Vaan oma pikkusiskoni, on ollut niin innokas näkemään pikkuisen jo synnäriltä asti. Itkua oli päästellyt kotoa kun kuuli, että pieni oli tullut. Rupesi ihan minuakin itkettämään. Se hetki kun hän otti vaavin syliinkin, sai melkein minut kyynelehtimään. On ne sellaisia hetkiä!

Tädin sylissä ensimmäisen kerran. <3

 Viikossa tyttö on kasvanut hurjasti, joten lähetin isukin vauvan vaate-ostoksille maanantaina. Edes muutama vaate, jossa olisi ne söpöt "käsitaskut", jotta pieni välttyisi raapimiselta. Vaikka koko 50 meneekin vielä, niin ne taskut oli ehdottomat äidille! Tosin tiukaksi ne käyvät pian kun niin hurjaa vauhtia kasvaa.

Isin ostamat vaatteet. <3

Nämä kaksi täyttävät sydämmeni! <3

Ilta vierailijat.

Pitkästä pitkästä aikaa, äitini ja pikkusiskoni tulivat käymään kahveella. Äidin sanonnan mukaan, hän tuli siksi, jos olisi päässyt viemään meitä synnärille kauhean hyssyttelyn jälkeen, mutta niin ei kuitenkaan käynyt. :D ( Harmi)

Mutta tuliaisina ihana pikkusisko toi meidän tulevalle vauvalle aivan ihastuttavan välihaalarin. Se oli niin söpö, että piti oikeen kuvata!<3
 

Oheisessa kuvassa myös siskon pirtämä kuva vauvalle. <3

Tässä näkymä lähempää.

  Sekä minun kauan kadoksissa olleen mukini, sain viimein oikeaan osoitteeseen.

Kirahvimukini. <3

                                
 Illassa oli siis luvassa kahvittelua + herkuttelua siskolleni. Hän söi kaiken mitä eteensä sai :D Ensin meni jäätelö, sitten hän halusi itse väsätä suklaamuossea, mutta sekään ei vielä riittänyt, joten hän söi aikaisemmin minun tekemääni jauheliha-peruna laatikkoa. Ja kuulemma massuun olisi vieläki mahtunut jäätelöä. :D(Miten siihen pieneen tyttöön mahtuuka noin paljon, kun oli juuri syönyt kotona)
   Illan kuitenkin kruunasi siskon "hempeily" massuuni. <3 Videon pätkä masun pomppimisesta olisin vielä halunnut lisätä, mutta nyt sitä ei ole saatavilla. Joten katsotaan, jos sen johonkin väliin jossain välissä saisi. :)
                                                                

Raskaudesta.

Tuli kauhee hinku päästä kirjoittamaan jotain. Mutta sitten tuli se ahaa-elämys, " Mitä kirjoitankaan?". No voisin vaikka kertoa raskaudestani jotakin. Pitää siis yrittää tiivistää tämä " ei liian pitkäksi" tekstiksi. :D

Raskauden alku vaihe

 Tammikuu, oli yhtä tuskan alkua. En tiennyt mikä vaivaa kun huonovointisuus vaan tuntu yltyvän. V:ni lähti armeijaan tammikuun alussa. Sitä ennen olin voinut aivan oudosti, huimausta aamuisin ja pientä pahanolon tunnetta. No ajattelin, että se voisi vaan olla sitä suurta jännitystä kun mies lähtee " miehistymään". No joka ikinen ilta puhelimessa valitin vain kuinka huono mun on olla. Ehkä suurin syy sitten oli se IKÄVÄ, siinä vaiheessa kun ei tullut mieleen, että olin raskaana.
  No tammikuun lopulla, en pystynyt enää olemaan yksin kämpillä. Joten menin vanhemmilleni yöksi niin pitkäksi aikaa kuin se vaatikin. Aamut oli kaikista tuskimpia nousta 6 aikaa, kun ei voinut edes syödä.. Äiti tosin ei huomannut yhtään mitään. :D ( yritin piilottaa asiaa). Noin helmikuun loppuun asuin kotona, kun mieleeni tuli, että jos olenkin raskaana. Asian otin puheeksi iltapuheluissani V:n kanssa. No näin lyhyesti kerrottuna, V tuli intistä siis pois helmikuun-maaliskuun puolella. Syitä hänen tuloon kotiin oli monta, mutta yksi asia oli se, että jos olin raskaana.  Hänen tulonsa jälkeen " muutimme" hänen vanhemmilleen asumaan siksi aikaa, kun meidän kämppä oli remontissa. Asuimme siellä ainakin 2 kk, ja silloin alkoi se ISOIN pahoinvointisuus. Joka ikinen aamu wc käynnin yhteydessä tuli kaikki hapot pihalle.! Ihana aloittaa aamu näinkin! Taisi olla viikko sen jälkeen kun V oli kotiutunut, niin tein testin. Yhtenä aamuna, odotettuani, että hänen äitinsä lähtee töihin, niin kipittäisin wc ja tekisin testin. Ja kuinka kävikään. Testi näytti ensimmäisellä kerralla positiivistä! Olin aamu torkkurassa ja jotenkin olosta tuli " hämmentynyt", mutta samalla onnellisuuden tunne nousi pilviin! Lähdin testi "kainalossa" V:n viereen makuuhuoneeseen ja herätin häntä ja kerroin, että kävin testin tekemässä. Näytin testiä ja kerroin, että se näyttää positiivistä. Hän virkosi ehkä sen verran vain, että suuteli ja hymyili. Taisi hän jotain kysyäkkin, mutta kumpa muistaisi.  Siitä se sitten alkoi, se kauhea touhuuminen meidän kahden kesken ensin, kun ei kerrottu kellekkään ennenkuin ensimmäisestä ultrassa selvisi, että kaikki on ok! ( Tosin V:n äidille oli pakko kertoa siinä vaiheessa, kun hän huomasi, että voin joka ikinen aamu ja välillä iltaisin huonosti.)

Rakenneultrassa. viikkoja kasassa oli 20+1 <3

        
 4D-Ultra

 Raskaus sitten eteni oikeestaan loppua kohden ihan mukavasti. Huonovointisuudet loppuivat jokseenkin. Muistan kun tuli juteltua yhden ystäväni kanssa melkein joka päivä fb puhuen raskaudesta tai johonkin siihen liittyvään ainakin. No hän alkoi puhumaan 4D-ultrasta. Ja no mähän sitten oikeen innostuin kuuntelemaan millasta siellä oli ollut, ja päätin, että minäkin tahdon!  Mietin moneen kertaan, että millä viikoilla olisi paras mennä, että sen pikkuisen näkisi. No ystäväni sitten suositteli häntä, jossa he olivat käyneet, ja mä sitten päädyin tämän yksityisen yrittäjän sivuille katsomaan ja tutkimaan mitä kaikkea se tekekään.

3/4 D ultraäänitutkimus  tarjoaa sikiön pintarakenteiden tarkan
    tutkimusmenetelmän. Esimerkiksi huulihalkio on helposti todettavissa.

●  3/4 D-kuvan muodostuminen vaatii lapsivesialtaan kuvattavan pinnan

    ja anturin väliin. Tämän vuoksi parasta tutkimusaikaa ovat 24-29

    raskausviikot jolloin sikiön koon ja lapsiveden määrän suhde on paras.

●  Menetelmää käytetään kuitenkin kaikissa raskauden vaiheissa jolloin

    tutkimusolosuhteet saattavat varhaisemmilla ja myöhäisemmilläkin

    viikoilla olla satunnaisesti erinomaiset.

●  Tutkimus taltioituu DVD-levylle

Me sitten käytiin tuolla ja se oli kyllä hintansa veroinen! Tutkimuksen tekijä oli tosi mukava, ja kertoi koko ajan mitä hän siinä tutki. 

Rv 28+4 4D-ultrassa, pikkuinen pullaposkemme. <3

Saatuamme tiedon sukupuolesta, oli pakko päästä ostamaan jotain söpöä&vaaleanpunaista! <3 ( Toivon mukaan sukupuoli pitää paikkaansa)

 

 

 

                                

Loppua kohden 

 Tähän asti raskaus on sujunut moitteettomasti. On vietetty hauskat vauvakutsut! Mitattu massun ympärystä wc-paperin arkeilla, ja mittaahan on ollut rv 25 8- paperi arkkia. Ja tuossa rv 35, mittasin uudelleen ja pituus vain kasvoi 10 arkkiin. Tuossa pariviikkoa sitten mittasin vielä kerran uudelleen , kun mittanauha oli niin hauska, niin mitta oli pudonnut 9,5 arkkiin. :D Ainoa mikä tässä raskaudessa, ehkä eniten on oikeen häirinnyt, on painon nousu ja liika turvotus. Mutta sehän kuuluu asiaan! Ja huomaa kyllä, että raskaudessa on hyviäkin puolia. Kynnet kasvo aivan pirusti jo alkuvaiheessa, eikä tullut edes mieleen pureskella niitä kuten joskus oli tapana.

V:ni lakkasi kynnet ja piirteli niihin. :D ( huomatkaa turvonneet sormet, enää ei mahdu edes sormus sormeen. :( )

                                  

Ja tässä ne limppumaiset jalat! Huomaa selkeesti eron. Onneksi enää ei noin pahat.!

  Nyt rupesin oikeen miettimään että tässäkö se sitten oli(?) Lyhyesti kerrottuna, kyllä! Ehkäpä tässä kohta paukahdan, kun lasketut ajatkin ovat jo menneet. Toivon mukaan tästä pallomasusta pääsis pian eroon. Eli supparituulia tänne kiitos! :D

Rv 40+5

                                                                                                                                                  

Pesänrakennusta.

On se niin hassu juttu, miten yht'äkkiä tuleekin vimma järjestellä kotia uudelleen ja uudelleen. Ollaan nyt asuttu uudessa kodissamme reilun kk ajan. Tuntuu lyhyeltä ajalta, mutta silti niin ikuisuudelta. Mutta hyvä niin, olen rakastunut tähän rivariin. <3

  Sain ajatuksen herättyäni päiväunilta. Päätin näyttää millaista meillä täällä on ja siitä koitukin sitten hankaluuksia. :D Ensin piti väsätä vähän paikkoja " Näyttävämmäksi", jotta voisin kuvata. No hetki oli ongelmaa myös kameran käytön kanssa, tuo ei ole miedän, enkä ole tottunut tuollasiin "luksus" kameroihin. :D No sitten kun pääsin kuvaamaan ja viimeiseen kohteeseen ni jopas, ei herra V meinannut millään lähteä kameran edestä pois, kun koneella oli jotain niin hirmu tärkeetä. :P Kun vihdoin ja viimein sain kuvani napsittua, niin tuli ongelma tämän läppärin kanssa. " Kuvia ei voi pienentää/muokata", No eipä tietenkään. Ei kun sitten vaan laittamaan satamiljoonaa kuvaa V:n fb ja sitä kautta toiselle koneelle ja pienentämään ja kolasimoimaan. No senhän halusi ihan itse V tehdä. Joten pahoittelen hienosäätöä jo nyt. ( Hänellä oli kauhian kova kiire :P)

    Meille on siis tulossa perheenlisäystä. <3 Ja laskettuaikakin jo meni. :D Hän tahtoo visusti pysyä massussani lämpöisessä. :) Niin on tullut laitettua makuuhuonetta aina uudelleen ja uudelleen. Pinnasänky on nyt valmis, että siitä nyt ei pitäisi enää puuttua mitään, kun saatiin tänään uusi pehmustekkin sen reinuksille. Ainoa mitä ollaan vaille, on hoitopöydän pehmuste, mutta sen nyt sain onneksi vihdoin ja viimein hankittua ystävältäni, joltain tajusin mennä kysymään. :P ( Hyvä kun on tämä muisti) Olen siis huomattavasti rakastunut vaaleanpunaiseen kuten värisävystä näkyy. <3 :P

  Tässä muuten ihana lahja vauvvakutsuilta, se päätyi tämän hetkisesti meidän seinälle, kun sille ei ihan vielä löydy käyttöä.  Kiitos lahjan ostaneelle. <3 Se on suloinen.!

                                         

  En viitsinyt ruveta kuvailemaan mitään wc-tiloja taikka suihku/saunaa. Ei ne ole niin kuvauksellisia, vaikka tykkään tosi paljon niistäkin. Varsinkin kun oma sauna<3 Toilettekin on kyllä hirmu tilava ja ihana sekin, mutta kuka nyt menee wc tiloja kehumaankin. :D Mutta otin kuvauksia pitkästä eteisestä, tosin ulko-ovea ei tässä näy, kun väliovi on kiinni, vedon vuoksi. Tulee niin kamala "viima" sieltä.

    Sitten oli tämä huone, josta sain ikuisuuden ottaa kuvia, kun ei V meinannut millään lähteä pois tieltä. (Kuvia piti tulla enemmänkin mutta kone ei jostain syystä halunnut muokata niitä yhdessä.) Olohuoneen sisustus on nyt mitä on. Täällä on paljon vanhaa mitä jätimme tänne, tai oikeestaan mitä sai jättää. Saanen sanoa, että uutta sisustusta haluan tänne. Esimerkinnä, kauan haaveiluista uusista verhoista, joita en ole saanut aikaseksi edes hankkia ja uusi sohva <3 sitä tässä olen kauan yrittänyt mankua, mutta ei vieläkään. :D Ehkäpä jos sais jonkun ihanan mammaviikonlopun vapaaksi niin voisi mennä verhokaupoille näin alkuun. Ja minun ihana sininen jumppapallokin on päässyt kuvaan. <3 

     Viimeisenä, mutta ei vähäisempänä, MINUN SUURINODOTETTUKEITTIÖNI! ( Tosin pahoittelen ihanaa tiskivuorta ja tuota johtoa lattialla, tässä kun istun toisella koneella, ni vähän pakko nyt pitää näin. ) Tämä on huimasti isompi keittiö, mitä oli vanhalla kämpällä. Siellä kun sai olla pienessä komerossa vääntämässä ruokaa. Mutta tämä on ihana, tämä suuri kaappi tila, on sitä mitä olen odottanut. :) 

        Onneksi ihana mieheni, lupasi siivota koko kämpän perusteellisesti, kun itse olen synnärillä. Että sitten ei toivottavasti ole tuota tiskivuoroa tuossa, eikä tuo johto tuohon kuulu, että on väliaikasesti, jotta pääsen nettiin nyt.  No onneks täällä ei kyl ole mitään kauhiaa siivousta, jos hän viitsii vaan imuroida ja tiskata jos tiskiä on silloin ja vähän laittaa joitan tavaroita pois tieltä. Sitten hän saa ison papukaija merkin. :P   ( tavallisestihan miehet eivät siivoa.)                        

        Ehkäpä vielä laitan yhden kuvan, josta olen saanut moitittavaa. :D Nuo lamput! Onko niissä jotakin vikaa(???) Itse rakastuihin niihin, kun ostin ne ensimmäiseen kämppääni. No ne ovat olleet vasta viikon katossa. Mistähän syystä. No siitä kun tämä V ei niitä ole huolinut. :D Eli asuttiin melkein kk ilman isompia valoja täällä. Ja se oli kyllä hyvä, tykkään hieman pimeemmästä valaistuksesta. Mutta onhan se hyvä olla valot katossa! Lopulta sain tahtoni läpi, ( Kun kaupoista ei löytynyt herra V:lle sopivia valoja, jotka olis kelpuuttanut) ja nyt ne killuvat onnellisesti katossamme. 

        Vielä nuo ihanat kasvit! Tuon isomman kasvin, sain äidiltäni nimipäivälahjaksi, nimeltään on kultapalmu, Tykästyin siihen. Tuon toisen taisin ostaa Raision kukkatarhasta. (Enkä tiedä edes nimeä) Nythän näitä viherkasveja tuntuu tulevan vaan lisää ja lisää. :D Mutta ne säilyy ja kestää. Tosin kuin ne, jotka tuoksuvat.

                                                        
                                  

         Tälläinen on siis meidän koti. Lämmin ja turvallinen, eikö sen niin pidä ollakkin. <3


( Pahoittelen tekstien väriä. Tää kone ei nyt jostain syystä halua toimia kunnolla..)
  

    
     
 

Tutustumista.

Hiphei! Ensimmäistä kertaa tehty oma blogi.  Ehkäpäs tähän ensimmäiseen raapusteluun voisin antaa ns. " tutustumisen" aihetta. Olen niin hukassa näiden kaikkien toimintojen kanssa, että piti ystävältäni kysyä neuvoa ( Kiitos siitä Jaanalle), miten luon oman blogisivun ja olin silti peukalo keskellä kämmentä. Noh, ehkä se tästä alkaa rullaantua kun päivät on vielä aikaa katsella tämmösiä hömpötyksiä. :)

  

   Elikkä siis. Olen kaksikymppinen nuori nainen täältä Varsinais-Suomen suunnalta. Asustelen täällä ihanassa rivitalo kaksiossa avopuolisoni ja kohta tulevan esikoisemme kanssa. :)

    Olen niin onnesta soikeana tästä pienokaisen tulosta. <3 Kaiken maan hömpötykset on ostettu ja saatu lahjoja ties kuinka monta.  Tässä olis laskettuun aikaan pari päivää, ja tuntuu että tämä pikkuinen ei tahdo tulla näytille. Siellä se tahtoo visusti pysyä piilossa ja kiusata söpöillä potkuillaan. Ei malta ollenkaan olla levossa. :)

   

Olen tämän päivän ollut niin hukassa tän blogin kanssa, että väänsin sitä peräti 3 tuntia. :D Ei tainnut olla mulle sopiva päivä alkaa tekemään tämmösiä. Sitten luovutin kyllä kun sain tehtyä ns. etusivun valmiiksi, ja siihen se sitten jäikin. Sitten oli pakko saada jotain muuta tekemistä ku silmät melkeen seiso päässä. :D Noh, siihen se sitten päätykin, että aloin tekemään ruokaa, ja itkuhan siinä sitten pääsi. Ei ole mitään tietoa mistä sellanen kohtaus tulikaan, mutta kai tämä raskaus näin loppuvaiheessa myös tuo tunnetiloja esiin. No ihana mieheni tuli sitten lohdutteleen ja siitä siinä sitten päästiin. Tais olla vaan hellyydestä kiinni. ;) Joka tapauksessa, sain nyt sitten aikaseks jotakin kirjoitettua näin alkuunsa. Tää aloittaminen on aina yhtä miettimistä mulla. 

 No ensimmäinen postaus tehty, ja nyt voi jatkaa hyvillä mielin eteenpäin tästä tämän muokkaamista.

 Ehkäpä otamme mieheni kanssa pienen happihyppelyn, niin saa vauvvakin " ulkoiltua", sen jälkeen voikin istahtaa sohvalle ja katsoa niitä kaikkien ihalmoimia salkkareita.! :D Ja jos sais niitä suppareitakin jollakin tavalla esiin. Haluan jo niin sen pienen nyytin syliini. <3